Kulmakuppilan runosielu

KUKA? (1/10) | Jim Thompsonista piti tulla amerikkalainen valokuvaaja, mutta nyt hänestä puhutaan suomalaisena kirjailijana.

Helsingin Kurvissa on vilkas liikenne, mutta heti kulman takana hälinä hiljenee. Torin laidalla on ensin kultakauppa, pornokauppa ja pari nuhjuista baaria. Sitten alkaa Vaasankatu, joka edellisen laman aikaan tunnettiin kaupungin keskeisimpänä huorakatuna. Thaihieromalaitoksia on yhä tiheässä.

Kirjailija Jim Thompson istuu Ravintola Hilpeän hauen nurkkapöydässä ja puhuu kännykkään. Nyökätään.

Tämä on siis se mies, joka kirjoitti Kittilään sijoittuvassa kirjassaan Lumienkelit, kuinka ”Puolen litran Lapin Kulta -olutpullo on rikottu kaulastaan ja työnnetty rikkoutunut pää edellä uhrin emättimeen kiertämällä ja ihoa leikkaamalla.”

Kirja oli täynnä juoppoja, pervertikkoja, uskonnollisia fanaatikkoja ja huonosti perusteltua väkivaltaa. Nyt kiinnostaisikin tietää, kuka on tämä mies raa’anpuoleisen tekstin takana. Mutta Thompson puhuu ja puhuu kännykkä korvallaan. Kuuluu olevan kyse kustannusasioista.

UUSI WALTARI TAI PAASILINNA | Jim Thompsonin kirjoja ei ole vielä myyty paljon, mutta odotukset ovat kovat. Suomessa hän on julkaissut kaksi teosta WSOY:n alaiselta kustantamolta Johnny Knigalta, mutta kahdesta seuraavastakin kirjasta on olemassa sopimus.

Lumienkelit tulee kuitenkin pian kauppoihin myös Yhdysvalloissa, Britanniassa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Brasiliassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Yhdysvaltalainen Putnam-kustantamo kertoo kirjan kannessa, että kyseessä on komisario Vaara -sarja. Parhaillaan Thompson työstää Lumienkeleiden jatko-osaa.

Lehdissä Thompsonista on leivottu jo kotimaisen kirjallisuuden vienti-ihmettä, jonkinlaista uuden ajan Mika Waltaria tai Arto Paasilinnaa. Mutta kuinka suomalainen kirjailija hän oikeastaan voi olla? Nettisivujensa mukaan Thompson on syntynyt Kentuckyssa Yhdysvalloissa.

KOTI RAAMATTUVYÖHYKKEELLÄ | Thompson kertoo, että Kentucky oli maatalousvaltainen osavaltio, ja hän kasvoi Ashland-nimisessä pikkukaupungissa sekä sen ulkopuolella maalla. Äiti ja isä olivat eronneet. Äiti opetti collegessa ja isä oli valokuvaaja, joka kasvatti poikaa samaan ammattiin.

— Aloin ottaa kuvia kun olin yhdeksän ja tein oli hyvin ammattimaista jälkeä pimiössä, kun olin neljäntoista korvilla.

Thompson ahmi kirjoja ja harrasti isän kanssa vanhojen rahojen keräilyä. Se oli sellaista lapsen elämää.

Kentucky kuuluu Yhdysvaltojen raamattuvyöhykkeeseen. Kaikki Thompsonin kirjat tuntuvatkin viittaavan jollain tavalla uskontoon: esikoiskirjassa Jerusalemin veri oli kristittyjä, islamilaisia ja juutalaisia kiihkoilijoita, Lumienkeleissä islamilaisia ja lestadiolaisia. Tammikuussa julkaistava Jumalan nimeen käsittelee venäläistä kabbala-lahkoa.

— Kentuckyssa elää epätavallinen fundamentalistinen kristittyjen haara, hyvin samanlainen kuin lestadiolaiset, Thompson myöntää.

Thompsonin oma koti oli varsin uskonnollinen.

— Äitini on harras katolinen ja siskoni fundamentalistikristitty. Isäkin on uskonnollinen.

Thompson tähdentää, ettei kuitenkaan itse käy enää kirkossa. Uskonto taitaa silti olla lähtemätön osa hänen tekstejään.

SOTILAS, BAARIMIKKO, RAHANVÄLITTÄJÄ | High schoolin ja collegen jälkeen Thompson meni armeijaan.

— En tehnyt siellä mitään sen kummempaa kuin suomalaiset 19-vuotiaat pojat omassa armeijassaan. Olin siellä vuoden, kunnes mursin lonkkani.

Siviilissä Thompson lähti opiskelemaan valokuvausta ensin Marshall-yliopistoon Länsi-Virginiaan, sitten Ohion yliopistoon. Tutkintoa hän ei kuitenkaan saanut aikaiseksi vaan päätyi baarimikoksi Bostoniin.

Työssä oli se hyvä puoli, että siinä sai paljon rahaa tippeinä. Thompson investoi pieneen sivubisnekseen ja alkoi välittää vanhoja rahoja.

— Olen niitä ihmisiä, joilla on taipumus keskittyä johonkin asiaan turhankin hyvin ja tulla asiantuntijaksi siinä. Minulle se juttu olivat hopeadollarit, jotka on valettu vuosien 1921–35 välillä, Thompson selittää.

Bostonissa hän teki ensimmäiset epätoivoiset yrityksensä kirjoittaa jännitysromaani. Vuonna 1998 hän kuitenkin tapasi kivan au-pairin ja muutti Suomeen.

— Se oli naisjuttu, aika tavallinen tarina siis.

KAHDEN YLEISÖN ONGELMA | Nainen on sittemmin vaihtunut, mutta Thompson asuu yhä Suomessa ja on naimisissa suomalaisen kanssa. Eikö asetelmassa ole jotain samaa kuin Lumienkeleiden päähenkilön komisario Kari Vaaran elämässä?

Kari Vaaran vaimo Kate on amerikkalainen ja johtaa Levin hiihtokeskuksessa Hullu poro -ravintolaa. Hän on ollut aikoinaan lahjakas alpinisti, mutta loukannut lonkkansa. Kariakin on ammuttu jalkaan.

— On hyvä kirjoittaa sellaisesta, mistä tietää jotain, Thompson sanoo.

— Kirjassa on hyvin vähän sellaista, mitä en olisi havainnut tosielämässä, esimerkiksi nähnyt tai kuullut baarissa.

Thompsonin mukaan Kari Vaara on ehdottomasti fiktiivinen hahmo. Hän kirjoitti Vaaralle amerikkalaisen vaimon lähinnä siksi, että sen takia hänen on katsottava suomalaista yhteiskuntaa myös ulkomaalaisen silmin ja selitettävä sitä itselleen. Tämän Thompson ajatteli voivan kiinnostaa suomalaista lukijaa, ja samalla tulee kuvattua kansainväliselle yleisölle, millainen maa Suomi on.

— Minä olen ollut täällä jo yksitoista vuotta, enkä välttämättä itse näe Suomea enää ulkomaalaisen silmin, Thompson sanoo.

MODERNIN RUNOUDEN TUNTIJAKSI | Helsingissä Thompson liittyi ensimmäisen kerran kirjoittajaryhmään. Hän työskenteli aluksi ravintola Kaivohuoneella Kaivopuistossa, mutta siirtyi sieltä kantapaikkaansa Hilpeään haukeen, koska se meni kiinni aikaisemmin. Thompson oli alkanut opiskella yliopistolla englantilaista filologiaa.

— Maisterintyöni aihe oli kulttivaikutteet William Butler Yeatsin varhaistuotannossa, joten vietin paljon aikaa lukemalla modernistista runoutta. Yeats tutki kabbalaa.

Thompson teki tutkintonsa viidessä vuodessa, mikä oli hyvä suoritus vanhan tutkintorakenteen aikaan. Heti valmistumisensa jälkeen hän olikin englannin laitoksen ohjausryhmässä keventämättä tutkinnon sisältöä kolmanneksella.

Opintojen ohessa Thompson kirjoitti myös esikoisromaaninsa. Johnny Knigan kustannustoimittaja Jaakko Pietiläinen löysi uuden kirjailijan Hilpeästä hauesta baaritiskin takaa.

Miten modernin runouden tuntija sitten päätyi kirjoittamaan juuri pulp fictionia?

— Minusta tuntuu, että genre valitsi minut. Niillä teemoilla, joita käsittelen, on paljon tekemistä, sanotaanko nyt ihmisluonnon pimeän puolen kanssa, ja rikosromaanin genre sopii hyvin niiden asioiden tutkimiseen.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri