Kotimaisissa nykynäytelmissä kohdataan toiseus

Miksi toiseus herättää pelkoa ja torjuntaa ja millaista väkivaltaa siitä seuraa? Teatterissa toiseuden voi kohdata turvallisesti ja harjoitella epämukavien tunteiden kanssa olemista. Kotimaiset nykynäytelmät tarjoavat uudenlaisia kommunikaation ja yhteyden luomisen tapoja, jotka tekevät kohtaamisen mahdolliseksi.

FM Katri Tanskanen tarkastelee väitöstutkimuksessaan, miten dramaturgia voi synnyttää kokemuksen toiseuden läsnäolosta ja herättää katsojat pohtimaan omaa suhdettaan siihen. Tutkimuskohteina ovat Laura Ruohosen Luolasto (Suomen Kansallisteatteri, 2014), Leea ja Klaus Klemolan New Karleby (Tampereen Teatteri, 2011) sekä Milja Sarkolan Jotain toista. Henkilökohtaisen halun näyttämö (Q-teatteri, 2015).

Näytelmien dramaturgioiden analyysit avasivat näkökulmia siihen, miksi toiseus herättää pelkoa ja torjuntaa ja millaista väkivaltaa siitä seuraa. Näytelmät auttoivat havaitsemaan, miten länsimainen ihminen on rakentanut omakuvaansa suhteessa luontoon ja eläimiin sekä suhteessa toisiksi luokittelemiinsa ihmisiin.

Draamaa on kautta historian käytetty keinona, jolla hallitsevassa asemassa olevat ihmiset ovat synnyttäneet oman asemansa turvaavan ihmiskuvan, rationaalisen luomakunnan kruunun, jolla on oikeus hallita sitä, minkä se on luokitellut toiseksi. Tutkimuskohteina olevat näytelmät kapinoivat tätä perinnettä vastaan ja luovat uusien rakenteiden myötä uudenlaista suhdetta toiseuteen. Ydinvoimaa käsittelevä Luolasto edustaa ekodramaturgiaa, jossa pohditaan ihmisen suhdetta luontoon. New Karlebyssä eläimet ovat tärkeässä roolissa kysymässä, mikä määrittelee ihmisen ja muistuttamassa kaikkein kauhistuttavimmasta toiseudesta, ruumiin kuolevaisuudesta. Jotain toista tuo näyttämölle äärimmäisen intiimejä tilanteita, seksuaalista halua ja sellaisia puolia ihmisestä, jotka useimmiten torjutaan toiseutena itsessä ja valtavirtakulttuurissa.

Tutkimuksessa toiseutta lähestytään Emmanuel Levinasin filosofian kautta, jonka mukaa toiseus voi tuntua uhkaavalta ja herättää pelkoja ja aggressioita, koska toinen kyseenalaistaa vallitsevat arvot ja totuudet ja vaatii vastuuta. Levinas vertaa toiseuden kohtaamista allergiseen reaktioon, jossa ihminen torjuu ja hylkii jotain itselleen sopimatonta. Levinas kehottaa kuitenkin altistumaan toiseudelle ja uskoo, että toiseuden kohtaaminen voi parantaa allergiasta. Tanskanen ehdottaa tutkimuksessaan, että teatteri voi tarjota siedätyshoitoa allergisiin reaktioihin, koska siellä toiseuden voi kohdata turvallisesti ja harjoitella epämukavien tunteiden kanssa olemista. Tutkimuskohteina olleet näytelmät tarjosivat myös esimerkkejä uudenlaisista kommunikaation ja yhteyden luomisen tavoista, jotka tekevät kohtaamisen mahdolliseksi.

FM Katri Tanskasen väitöstutkimus Yleisö kohtaa toisen. Etiikan dramaturgioita suomalaisissa 2010-luvun näytelmissä tarkastetaan Helsingin yliopistossa 12.5.

Yhteystiedot:
Katri Tanskanen
katri.m.tanskanen@helsinki.fi
Puh. 040-7038101

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri