Kirjailijaksi voi tulla yliopistossa

Laura Lindstedt löysi oman kirjallisen äänensä Helsingin yliopistossa.

Teksti on julkaistu Yliopisto-lehden Kuka nyt -palstalla numerossa Y/01/16.

Yksi Laura Lindstedtin Finlandia-palkitun Oneiron-romaanin hahmoista on taiteilija Shlomith. Tämä luo omasta anoreksiastaan rajun juutalaista kulttuuria kritisoivan performanssin. Shlomithiin reagoidaan vihalla ja rakkaudella. ”Taide tervehdyttää yhteiskuntaa”, on Shlomithin viesti.

— Shlomith on minulle aika läheinen hahmo, Laura Lindstedt tunnustaa.

— Hän on äärimmäinen taiteen tarpeellisuuden puolustaja, mutta en itsekään voisi kirjoittaa kirjojani kuvitellen, että ne ovat vain viihdettä väsyneille. Taiteilijuus on minulle sitä, että ryhtyy rohkeasti selvittämään asioita, jotka häiritsevät ja vaikuttavat elämään. Elämäntapaan kuuluu myös yhteiskunnallinen osallistuminen.

Lindstedt on aina halunnut kirjailijaksi. Kirjallisuuden perusopintojen aikana ominta kirjoittamisen tapaa ei vielä löytynyt.

— Koin, etten ole tarinankertoja, enkä tiennyt, mihin edetä.

1990-luvun lopulla yliopistolta löytyi sitten elämänkumppani, tutkija Martti-Tapio Kuuskoski, ja hänen kauttaan ranskalainen uusi romaani — ja Nathalie Sarraute.

— Oli vallankumous löytää läheiseltä tuntuva kirjallinen äidinkieli. Sarraute, Duras ja Beckett eivät lähde tarinasta. Heidän kirjallisessa maailmassaan sukelletaan tunteeseen tai pieneen hetkeen ja avataan se poeettisin keinoin valtavaksi.

Lindstedt pääsi vauhtiin oivallettuaan, ettei tarinan kehittäminen ole välttämätöntä.

— Voin kirjoittamisen edetessä tutkia fiktiivistä maailmaani, tutustua hahmoihini ja löytää siten tarinat.

Lindstedt viimeistelee väitöskirjaansa, jossa hän tutkii kommunikaatiota Nathalie Sarrauten romaaneissa.

— Ohjaajieni sanoin väitös on vielä hieman rönsyinen ja kubistisessa vaiheessa, Lindstedt hymyilee.

— Yliopisto on antanut minulle paljon. Löysin sieltä elämänkumppanini ja kirjallisen ääneni. Olen oppinut myös sen, että akateeminen tutkimusgenre on minulle hieman ahdas. Luontevinta minulle on tutkia asioita kaunokirjallisuuden laveammissa kehyksissä.

Oneironin käännösoikeudet on nyt myyty jo bulgarian, englannin, liettuan, ranskan, ruotsin, tanskan ja unkarin kieliin.
 

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri