Kiistanalainen herännäispiispa Olavi Kares pyrki mukautumaan yhteiskunnan muutoksiin mielikuviin vaikuttamalla

24.9.2018
Herännäisvaikuttaja Olavi Kares muokkasi tietoisesti omaa ja edustamansa liikkeen imagoa avarakatseisemmaksi toisen maailmansodan jälkeen. Siirtymä pietismistä humanismiin ei sujunut kuitenkaan ristiriidattomasti, tuore kirkkohistorian väitös osoittaa.

Kimmo Ylikangas on selvittänyt väitöstutkimuksessaan, miten piispa Olavi Kareksen (1903–1988) uskonnollis-teologinen ajattelu muuttui toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeneninä, mistä muutokset johtuivat ja mitä vaikutuksia muutoksilla oli.

Kares oli yksi toisen maailmansodan jälkeisen ajan keskeisimmistä kirkollisista vaikuttajista Suomessa ja merkittävä herännäisyyden johtohahmo.

− Toisen maailmansodan jälkeen Kareksen teologinen, uskonnollinen ja kirkkopoliittinen profiili oli pietistinen, Ylikangas toteaa.

Pietismi on 1600-luvun lopussa Saksassa syntynyt luterilaisen kirkon sisällä toiminut suuntaus, joka vaikutti voimakkaasti myös Suomen herätysliikkeissä.

− Kun Kares syrjäytettiin Lapuan piispannimityksestä, hän näytti tiedostaneen, ettei körttipietistin imago avaa hänelle ovea piispan virkaan, väittelijä jatkaa.

Nationalistiseksi ja oikeistolaiseksi mielletyn liikkeen imago ei enää 1950-luvun puolenvälin muuttuneessa suomalaisessa yhteiskunnassa ollut niin suosittu kuin aiempina vuosikymmeninä.

Tästä syystä Kares alkoi rakentaa uudenlaista imagoa. Hän muovasi itsestään mielikuvaa kulttuurimyönteisenä henkilönä ja pyrki tietoisesti muuttamaan myös herännäisyyden julkisuuskuvaa avoimemmaksi.

Uudistajasta radikalismin vastustajaksi

Ylikankaan mukaan Olavi Kareksen muutos pietististä humanistiksi näytti herättävän hänen itsensä kannalta pääosin myönteisiä seurauksia 1950-luvun loppupuolella sekä seuraavan vuosikymmen alussa.

− Kareksen asema kirkollisessa hierarkiassa vahvistui. Häntä pidettiin henkisesti ja hengellisesti avarakatseisena teologina, väittelijä arvioi.

Kareksen toiminnan myötä myös herätysliikkeen koettiin muuttuneen avarammaksi ja humaanimmaksi. Aiemmin se oli nähty ”synkkänä ja tuomitsevana”. Toisaalta muutos herätti lisääntyvää kritiikkiä erityisesti 1960-luvun jälkipuoliskolla.

− Yhtäältä humanisti-Kares riitaantui uuspietistisen liikkeen kanssa, toisaalta hän sai kontolleen nuorisoradikaalien kriitikon leiman, Ylikangas kertoo.

Todennäköinen syy siihen, että Kares vastusti nuorisoradikalismia, oli liikkeen myönteinen suhtautuminen kommunismiin ja Neuvostoliittoon.

− Antikommunistinen asennoituminen, jonka Kares oli isänsä vaikutuksesta omaksunut jo nuorena, vaikutti keskeisesti hänen toimintaansa läpi koko tutkittavan ajanjakson, väittelijä toteaa.

***

TL Kimmo Ylikangas väittelee 29.9.2018 kello 10.15 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta "Pietististä humanistiksi? - Olavi Kares herännäisyyden, kirkon ja yhteiskunnan muutoksen keskellä 1945 - 1974". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Yliopiston päärakennuksen auditorium XII.

Vastaväittäjänä on dosentti Mikko Malkavaara, Helsingin yliopisto, ja kustoksena professori Jouko Talonen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri