Kieli on ikkuna maailmaan

18.2.2015
Kielen vaikutus ihmisen maailmankuvaan on kiistaton. Kieleen liittyvän kulttuuriperimän lisäksi maailmankuvaa muokkaavat olemassa oleva sanasto ja kielioppi.

Voiko hampaat pestä vai täytyykö ne harjata? Kirjoitetaanko asiat ylös vai alas? Entä mikä tekee kissasta feminiinisen ja koirasta maskuliinisen? Kaikki käyttämämme ilmaisut kumpuavat aikaisempien kielenpuhujien maailmankatsomuksesta ja vaikuttavat olennaisesti siihen, miten hahmotamme maailmaa.

Tutkijakollegiumissa työskentelevä suomalais-ugrilaisten kielten tutkija Janne Saarikivi lähtee siitä, että yksilön maailmankuva on yhteisöltä kielen kautta opittu ja peritty. Muodostuneet maailmankuvat ovat kielikohtaisia, mutta samankaltaisuuttakin löytyy.

Kulttuuri leviää kirjoitettuna

– Kieliyhteisöt alkavat yhä enemmän muistuttaa toisiaan ’kirjallistumisen’ takia, eli siksi, että kirjoitetun aineiston määrä lisääntyy ja se on kaikkien saatavilla. Siten myös muista kulttuureista lähtöisin olevat teokset leviävät. Esimerkiksi Aleksis Kiven kirjojen kaltaiset kulttuuriteokset ovat vain jossain muualla syntyneen kulttuurilajityypin toteuttamista suomalaisessa kontekstissa, Saarikivi sanoo.

Kieliyhteisön ohella kielen rakenne ja sanasto muokkaavat maailmankuvaamme. Sanasto vaikuttaa siihen, mitä havaitsemme maailmassa olevan – konkreettisia lumen kaltaisia asioita tai abstrakteja asioita, kuten vapaus tai rakkaus. Esimerkiksi kulttuurien välinen viestintä ei onnistu, jos emme ymmärrä käännetyissä sanoissa piileviä sävyeroja.

– Ei tarvitse mennä kauaskaan, kun jo vapauden kaltainen tärkeä peruskäsite saa aivan toisenlaisia merkityksiä. Venäjän kielessä se viittaa myös anarkiaan ja kaaokseen. Siksi venäläisessä mielenosoituksessa näkynyt kyltti ”Ei vapaudelle!” tuskin aukenee ensi yrittämällä suorana suomennoksena, koska kyltin viesti oli ennemminkin kaaoksen ja epäjärjestyksen vastustaminen.

Vasemmalla vai kaakossa?

Jopa kieliopin vaikutuksesta maailmankatsomukseen löytyy tutkimustietoa. Substantiivien suvut todella vaikuttavat siihen, nähdäänkö esineet maskuliinisina vai feminiinisinä. Värien näkeminen on myös sidoksissa kieleen, samoin asioiden väliset suhteet tai vaikkapa käsitys suunnista.

– Toiset kielet eivät erota vasenta ja oikeaa, mutta sen sijaan ilmaisevat samat sijainnit ilmansuuntien avulla. Jos tällaisen kielen puhuja viittaa asiaan, joka tapahtuu kaakossa, hänellä on myös todettu olevan erinomainen käsitys siitä, missä kaakko sijaitsee, Saarikivi havainnollistaa.

Kielten kirjo laajemmaksi

Emme koskaan näe maailmaa sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin itse olemme.

Saarikivi puhuu kielistä ikkunoina maailmaan. Uudet kielet avaavat uusia ikkunoita, ravistelevat käsityksiä ja laajentavat maailman rajoja. Saarikiven toive on, etteivät kaikki katsoisi maailmaa vain englanninkielisen ikkunan läpi. Hänen mukaansa englanti hallitsee maailmaa jo niin laajasti, että sen opettamisen voisi nykyisellään ehkä jopa lakkauttaa.

Sen sijaan voisimme hyödyntää muuta maassamme olevaa kieltenosaamista. Kouluissa monikieliset lapset voisivat opettaa toisiaan tai tarhoihin voitaisiin kouluttaa ei-suomenkielistä henkilökuntaa, joka puhuisi lapsille äidinkieltään.

– Voitaisiin sitten katsoa, millaisia maailmankuvia siitä syntyy.

Helsingin yliopistolla tehdään maalis–huhtikuussa 2015 matkoja erilaisiin maailmankuviin yhdessä tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Tutustu Uusi maailmankuva -tiedeteeman ohjelmaan ja osallistu keskusteluun (#maailmankuva).

Uusi maailmankuva 16.3.-12.4.2015

Tiedekulma

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri