Humanistisen tiedekunnan dekanaatti esittäytyy

Humanistisen tiedekunnan johdossa toimii kaudella 2018–2021 neljän hengen tiimi, johon kuuluvat dekaani Hanna Snellman ja varadekaanit Jussi Pakkasvirta, Paavo Pylkkänen ja Ulla Tuomarla.

Hanna Snellman – tiedon välitystä, päätöksiä ja paljon muuta

Kansatieteen professori Hanna Snellman aloitti tiedekunnan dekaanina jo edellisellä kaudella, dekaani Arto Mustajoen jäätyä eläkkeelle. Sitä ennen Snellman toimi tiedekunnan varadekaanina. Tiedekunnan asiat ovat hänelle siis jo hyvin tuttuja.

– Dekaanin tehtävä on välittää henkilöstölle ja opiskelijoille tietoa yliopiston johdon suunnitelmista ja päätöksistä sekä toimia välittäjänä henkilöstöltä ja opiskelijoilta johdolle. Dekaanin tehtävä on on ratkaista asioita ja tehdä harkittuja päätöksiä - usein hyvin nopeasti tinkimättä eettisistä periaatteista, käytännönläheisesti ja tarvittaessa empaattisesti, Hanna Snellman kiteyttää toimenkuvansa.

Onnistumista arvioidaan seuraavilla kriteereillä: luottamusta herättävä ja vuorovaikutuksellinen johtaminen, tutkimusyliopiston strategisen vision mukainen profilointi, toimivien opintopolkujen varmistaminen, näkyvä vaikuttaminen, määrätietoinen ja kansainvälinen rekrytointi sekä tietoinen taloudenhoito ja hyvät toimintatavat talous- ja henkilöstöhallinnossa.

– Näihin kriteereihin on tärkeää ja helppo sitoutua, sanoo Snellman.

– Nyt kun olemme siirtyneet laitoksettomaan tiedekuntaan, on luotava rakenne, jossa dialogi osastojen johtajien ja koulutusohjelmien johtajien kanssa varmistuu. Tiedekuntaneuvosto on tärkeä johtamisen väline, koska siellä on mahdollisuus nostaa keskusteluasioiksi isoja teemoja johtosääntöjen mukaisten päätösasioiden lisäksi. Lisäksi yhteisen toiminnan paikkoja ovat kerran kuussa kokoontuva johtoryhmä sekä kerran viikossa tapaava työvaliokunta, jossa on edustus myös kaikilta yliopistopalvelujen toimialoilta, dekaani Snellman kertoo.

Lisäksi keskustakampuksen viisi dekaania muodostavat keskustakampuksen kehittämispäällikön kanssa oman ryhmän, jossa edistetään keskustakampuksen asioita.

Ulla Tuomarla – opetusasiat

Ranskalaisen filologian yliopistonlehtori Ulla Tuomarla toimii opetuksesta vastaavana varadekaanina. Hänellä on vankka hallinnollinen kokemus nykykielten laitoksen johtajana. Hän toimii myös dekaani Hanna Snellmanin sijaisena ja kielten osaston johtajana.

Opetusvaradekaanina hän kantaa vastuun tiedekunnan opetus- ja valinta-asioista sekä opetuksen kehittämisestä.

– Tärkein tehtäväni on huolehtia, että uudet koulutusohjelmat saadaan “nousemaan siivilleen” ja että siivet kantavat. Niistä täytyy tehdä uusien opiskelijoiden mielestä houkuttelevia tai meillä on kohta iso ongelma. Vaikka useimmissa koulutusohjelmissamme on jo ensimmäinen erä uusia opiskelijoita sisällä ja toiminta on käynnissä, on vielä menossa sisäänajovaihe, jossa säädetään erilaisia toimintatapoja ja ratkaistaan ongelmia, Ulla Tuomarla sanoo.

Myös opiskelijavalintauudistus päätyy opetusvaradekaanin pöydälle. Hän pitää sitä mielenkiintoisena.

– Olisi hienoa, jos tulevaisuudessa humanistiselle alalle hakeutuminen olisi hakijalle helpompaa ja samalla meille täällä yliopistossa vähemmän työlästä – ja silti saisimme lahjakkaita ja motivoituneita opiskelijoita.

Jussi Pakkasvirta – varainhankinta ja viestintä

Alue- ja kulttuurintutkimuksen professori Jussi Pakkasvirta (@pakkasvirta) on yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta ja viestinnästä vastaava varadekaani. Hän on aikaisemmin hoitanut samaa tehtävää valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Hän on myös kulttuurien osaston johtaja.

– Tiedekuntamme on yliopiston isoin ja haastavin, sillä se on heterogeeninen ja kattaa ”koko maailman”. On etsittävä hyvät yhteiset käytännöt traditioihin luottamalla mutta samalla tarvittaessa ennakkoluulottomasti uudistamalla. Parhaiden toimintatapojen pitäisi monistua suuressa tiedekunnassa eli koko henkilöstön olisi kriittisesti ja avoimesti pystyttävä kyseenalaistamaan toimintaansa, ja jotenkin pystyttävä tekemään se yhdessä, kollegiaalisesti, Jussi Pakkasvirta kuvaa työkenttäänsä.

Hän aikoo paneutua sekä sisäisen viestinnän ongelmiin että varainhankintaan.

– Sisäisen viestinnän asioissa ja parantamisessa on paljon tehtävää. Viime vuosien isot muutokset (hallinnon uudistus, irtisanomiset, Iso Pyörä jne.) ovat vielä osittain ”vaiheessa” ja aiheuttavat paljon epävarmuutta, kysymyksiä, haasteita. Mutta niistä pitää yrittää tehdä myös mahdollisuuksia, Pakkasvirta sanoo.

– Varainhankinnassa meillä on paljon mahdollisuuksia, koska tiedekuntamme on juuri ”koko maailma ja kaikki”. Ulkoista rahoitusta kannattaa aina hakea, mutta sen hankkiminen ei toisaalta saa viedä kaikkea aikaa eikä määrittää toimintaa. Tieteen kvartaali on aivan minimissään viisi vuotta, ja juuri pitkäkestoinen perustutkimus on tiedekuntamme vahvuus, johon myös varainhankinnan fokus on hyvä asettaa. Aion käynnistää muutamia isoja varainhankintaprojekteja, jotka liittyvät esimerkiksi metsäteollisuuden kokonaisvaltaiseen ”kulttuuriseen” tutkimukseen tai sosiaalisen median kulttuurin ja kielen tutkimukseen, varadekaani suunnittelee.

Paavo Pylkkänen – edellytyksiä tutkimukselle ja dialogia

Teoreettisen filosofian yliopistonlehtori Paavo Pylkkänen (@paavopylkkanen) vastaa tiedekunnan tutkimusasioista. Hän toimii myös filosofian, historian ja taiteiden osaston johtajana.

Varadekaanina Paavo Pylkkänen haluaa luoda edellytyksiä ihmiskäsitystä ja maailmankuvaa käsittelevälle monitieteiselle tutkimukselle, jossa humanistisilla tieteillä on keskeinen tulkitseva, syventävä ja ohjaava rooli.

– Meidän on syytä selkiyttää humanistisen tutkimuksen profiilia nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Humanistien pitää osaltaan pystyä vastaamaan tieteellisen ja teknologisen kehityksen haasteisiin. On otettava aktiivinen rooli eikä jäädä sivustakatsojaksi. On katsottava myös pidemmälle: mikä on humanistisen tiedekunnan rooli vuonna 2035, Pylkkänen kysyy.

Paavo Pylkkänen aikoo myös edistää tieteenalojen välistä yhteistyötä.

– Ison yliopiston ongelma on se, että tieteenalat ovat eriytyneet toisistaan ja aidosti monitieteistä tutkimusta ja opetusta on vaikea toteuttaa. Asioiden ytimeen pääseminen vaatii kuitenkin usein eri näkökulmien yhdistämistä. Humanistiset aineet ovat avainasemassa, kun etsitään tieteenalojen välisiä yhteyksiä ja aitoa dialogia. Pyrin yhteistyöhön muiden tiedekuntien ja yliopistojen kanssa tilanteen parantamiseksi.

Terveiset humanistisen tiedekunnan yhteisölle

– Humanisteilla on taitoja ja tietoja, joita muut alat tarvitsevat: Meillä on kyky ymmärtää ihmistä kulttuurisena olentona. Tämä ymmärrys ei synny eikä kehity ilman tutkimusta historiasta, kielistä ja kulttuurista niiden monissa ilmenemismuodoissaan. Yhdessä muiden alojen kanssa etsimme ratkaisuja globaaleihin haasteisiin. Siksi kehittäisin humanistisen alan koulutusta Ison pyörän hengen mukaisesti myös isojen teemojen alla ja erilaisia taitoja koskien unohtamatta humanistisen sivistyksen itseisarvoa. Yhteistyö pääkaupunkiseudun muiden korkeakoulujen kanssa on välttämätöntä, sanoo dekaani Hanna Snellman.

Varadekaanit kannustavat humanistisen tiedekunnan työntekijöitä ja opiskelijoita olemaan ylpeitä humanistisesta osaamisesta.

– Keitä olimme ja olemme – minne olemme menossa? Sen pohtiminen on etuoikeus ja ilo, ja tiedekuntamme opetuksen ja tutkimuksen ydin, sanoo Jussi Pakkasvirta.

Paavo Pylkkänen jatkaa:

– Humanistiset tieteet keskittyvät asioiden merkitykseen ja tällaisesta tutkimuksesta on apua myös luonnontieteille, teknologialle ja yhteiskuntatieteille.   Merkityksellisyyden kokemus on ihmisille keskeinen asia ja tämä liittyy olennaisesti humanistin osaamiseen.

– Meillä on täällä oman alansa huippuasiantuntijoita joka käytävällä ja talo täynnä nuoria lahjakkaita ihmisiä. Eikä sekään ole huono asia, että saamme työskennellä keskellä Helsinkiä arvokkaissa vanhoissa rakennuksissa, joista huokuu yliopiston ja tiedekunnan arvokas historia. Ollaan ylpeitä osaamisestamme, lisää Ulla Tuomarla.

Jussi Pakkasvirralla on myös konkreettisia ehdotuksia yhteisöllisyyden edistämiseksi.

– Tarvitaan tiedekunnan, osastojen, tieteenalojen, koulutusohjelmien yhteistilaisuuksia. Wine & Cheese tai Beer & Snacks on aina hyvä konsepti. Mutta järjestän kyllä taas myös esimerkiksi keskustakampuksen perinteisen tennisturnauksen – ja humanistinen tiedekunta voittaa!

 

 

 

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri