Arkistojen aarteet avoimeen käyttöön

Kuulostavatko 20-luvun aapiset tai 1800-luvun lontoolaismainokset kiinnostavalta? Humanistisen tiedekunnan aineistonkartoitusprojektissa löytyi tutkijoiden ja opettajien tutkimusaineistoja, jotka halutaan nyt tuoda avoimeen käyttöön.

Vanhimmat gradut ovat 1800-luvulta, sen huomaa myös täytekynän jäljestä. 1930-luvulla on jo siirrytty kirjoituskoneeseen. Sivunumerot on vielä lisätty käsin. Kuvat ja kartat on liimattu opinnäytekirjan sivuille. Monet gradujen aiheista käsittelevät Suomen murteita, esimerkiksi Kiteen pitäjän murretta, leivän nimityksiä tai Stadin slangia.

Nämä vanhat suomen kielen gradutkin löytyivät arkistojen kätköistä humanistisen tiedekunnan From Data to Publication -projektissa.

Tavoitteena saatavuus ja hyötykäyttö

– Kartoituksessa löydettiin erilaisia aineistoja, esimerkiksi opinnäytteitä, tutkijan jälkeen jääneitä papereita sekä varsinaista kerättyä tutkimusaineistoa. Noin neljäsosa aineistosta on digitaalisessa muodossa, kertoo projektia koordinoinut arkistoamanuenssi Mari Siiroinen.

Tulevaisuudessa nämä aineistot pyritään saattamaan paitsi tiedeyhteisön myös suuren yleisön saataville ja tutkittavaksi. Yksi tapa tallettaa aineistoja on luovuttaa ne sopiville arkistoille. Ainakin Kansallisarkisto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto ja Svenska Litteratursällskapet säilyttävät kokoelmissaan erilaisia aineistoja. Ne ovat yleensä kenen tahansa vapaasti tutkittavissa.

Avoimien arkistojen tarpeeseen on jo kehitetty ratkaisuja muualla. Fysiikan, tähtitieteen, tietojenkäsittelytieteen ja matematiikan avoin tieteenala-arkisto arXiv täytti elokuussa 25 vuotta. ArXiviin on arkistoitu yli miljoona tutkimusta, ja latauskertoja on ehtinyt kertyä 139 miljoonaa. Tietoasiantuntija Ursula Virolainen yliopiston kirjastosta kertoo enemmän arXivista blogikirjoituksessaan.

Salapoliisina arkistossa

Opiskelija Petri Lahtinen pääsi perehtymään arkistoihin työharjoittelussa. Erityisen tutuksi hänelle tulivat maailman kulttuurien laitoksen aineistot.

– Oma työnkuvani ja -kokemukseni aineistojen parissa ja niiden kartoittajana oli tietyllä tavalla romanttinen. Pääsin penkomaan ja tutkimaan unohdettuja dokumentteja ja erilaisia aineistoja ympäri maailmaa, parhaimmillaan useamman vuosisadan takaa. Olo oli välillä kuin olisi ollut salapoliisihahmo Umberto Econ kirjassa.

Lahtista huolestuttaa, mikä on aineistojen kohtalo, kun niistä eniten tietävät ihmiset aikanaan siirtyvät pois yliopistolta.

– Maailman kulttuurien laitoksella on hyvin paljon erilaisia mielenkiintoisia ja arvokkaita aineistoja, joiden olemassaolosta ja tarkasta sisällöstä tietää harmillisen pieni määrä ihmisiä. Hartain toiveeni onkin se, että oma panokseni tässä projektissa on edesauttanut näiden aineistojen säilymistä ja niiden tulemista laajemman yliopistoyhteisön tietoisuuteen.

Avoin tieto on modernia

Saavutettavissa olevat aineistot ylläpitävät tiedon avoimuutta. Avoimuuden puolestapuhuja on myös humanistisen tiedekunnan dekaani Arto Mustajoki.

– Erilaisten aineistojen avaaminen tutkijakollegoiden käyttöön on modernia ajattelua open data -periaatteen hengessä. Parhaimmassa tapauksessa näin syntyy tutkimusta, joka muuten olisi jäänyt tekemättä. Aineistojen pitkäaikaistallennus on tärkeää myös sen vuoksi, että jälkipolvetkin voisivat hyödyntää niitä, Mustajoki sanoo.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri