Arkeologit lähtivät kenttätöihin Myyrmäkeen

Tuhansia vuosia sitten vantaalaisia haudattiin kivien päälle punamultahautaan. Hautojen lisäksi yliopisto-opiskelijat etsivät ojia ja liesiä – apunaan tarkkuus-GPS, sähkö ja vastusmittari.

Arkeologian opiskelijat ovat kampuksella varma kevään merkki. Tänä vuonna mittalaiteharjoituksissa parveilevia nuoria tosin näkyy tavallista vähemmän. Mittalaitteet on pakattu mukaan ja suunta otettu kohti arkeologisesti kiinnostavaa kohdetta: Myyrmäen aseman seutua.

‒ Arkeologien kielellä olemme Vantaan Jönsaksessa, arkeologian tohtorikoulutettava Marja Ahola sanoo.

Mittaukset ovat käynnissä aseman ja torin kupeessa, pienessä puistikossa, jonka keskellä pilkottaa paljas kallio. Parinkymmenen metrin päässä on menossa markkinat ja niiden takana seisoo kerrostalojen rintama.

Punamultahaudat ovat jopa 9000 vuotta vanhoja.

‒ Alueella tehtiin arkeologisia tutkimuksia 1960-luvulta 1990-luvulle, Ahola kertoo.

‒ Täältä on löytynyt 23 kivikautista punamultahautaa ajalta  7000‒5000 eaa. Lisäksi alueella on nuorempia hautauksia, noin ajalta 3000 eaa. Haudoissa on kivimuodostelmia, mutta ei luita, sillä luuaines ei säily happamassa maaperässämme.

Sentilleen oikein, mitään tuhoamatta

Yliopisto-opettaja Wesa Perttola johtaa kolmen Arkeologisen dokumentoinnin perusteet -kurssia käyvän opiskelijan mittausharjoitusta.

‒ Arkeologeille eivät riitä tavalliset GPS-mittaukset, vaan meidän on saatava mittausruudukot maahan sentin tarkkuudella, Perttola sanoo.

Tutkimusalue onkin edellispäivänä mitattu paikalleen tarkkuus-GPS:n ja takymetrin avulla.

‒ Jos päädytään tekemään koekuoppa, niin se on parempi tehdä oikeaan paikkaan eikä puoli metriä sivuun. Tänään kurkistamme maan alle maavastusmittarilla.

Sähköä lähettävien anturien avulla laaditaan kartta siitä, mitä maan alla mahdollisesti on.

Opiskelijat siirtävät vastusmittaria 25 senttiä kerrallaan, ja mittari lähettää joka kerta sähköä maahan neljästä anturista. Näin syntyy kartta siitä, mitä maan alla mahdollisesti on, mutta tuhoja ei synny.

‒ Tällä menetelmällä arkeologisista ilmiöistä saadaan näkymään ojat, liedet, jätekuopat ja muut rakennelmat. Emme kuitenkaan voi olla ihan varmoja, että erottuvatko ne kaikki, Perttola kertoo.

Ensimmäinen myrtsiläinen

Viereisessä Myyrmäen kirjastossa voi käydä tutustumassa alueelta löydetyn kivikautisen haudan rekonstruktioon. Pyöreistä, veden hiomista kivistä ja punamullasta tehdyn haudan vainaja tunnetaan Marja Aholan mukaan ”ensimmäisenä myyrmäkeläisenä”.

– Hänet on ehkä aseteltu kivien päälle, irti maasta.

Haudoista on löydetty enimmillään 250 kiveä, joskus vain yksi.

– Jos kiviasetelmia on alueella, jolla nyt työskentelemme, niiden pitäisi näkyä mittauksissa. Tällä hetkellä Jönsas ei ole muinaismuistorekisterissä, sillä se lasketaan niin sanotuksi totaalikaivetuksi kohteeksi. Jos tutkimustuloksemme ovat kiinnostavia, kohde voi jopa palautua rekisteriin, Ahola toivoo.

Ohikulkija tarjosi käyttöömme kaivauksilla 1970-luvulla kuvattuja kaitafilmejä!

‒ Toimintamme puistikossa on kiinnostanut ohikulkijoita. Yksikin mies kertoi kuvanneensa 1970-luvulla kaitafilmille täällä tehtyjä kaivauksia ja tarjosi filmejä käyttööni.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri