Ilmastonmuutos ja liikakalastus uhkaavat mereneläviä
Halley Froehlichin tutkimuksen ytimessä on kysymys siitä, miten voimme hyödyntää kaloja ravinnoksi kestävällä tavalla nopeasti muuttuvassa maailmassa.
– Nämä lajit ovat ruokajärjestelmämme kannalta keskeisiä niin pyydettyinä kuin viljeltyinäkin, mutta niiden merkitys jää usein vähälle huomiolle. Kalastus- ja vesiviljelytuotteet ovat osa monimutkaisia sosioekologisia järjestelmiä, jotka tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia mutta joihin myös liittyy suuria haasteita. Näitä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, liikakalastus ja vaikutukset ympäröiviin ekosysteemeihin, hän sanoo.
Froehlichin monitieteisen tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa käytännön ja politiikkatoimien tueksi. Hänen tieteellinen uransa alkoi organismitason soveltavan ekofysiologian parissa, ja sama näkökulma on edelleen keskeinen osa hänen tutkimustaan. Sittemmin hänen työnsä on laajentunut kattamaan myös populaatio- ja ilmastomallinnusta sekä synteesiin perustuvia ja yhteiskuntatieteellisiä lähestymistapoja. Hän painottaa myös luotettavan ja helposti saatavilla olevan tutkimustiedon merkitystä, mikä on yksi vesiviljelyn haasteista.
– Monet tutkijat ja vesiviljelijät pyrkivät aidosti edistämään kestävää toimintaa, mikä inspiroi minua työssäni. Haluan osaltani parantaa maailmaa edes hieman. Monitieteisenä tutkijana minua motivoi myös niin paikallinen kuin kansainvälinenkin yhteistyö. Teen yhteistyötä maanviljelijöiden ja kalastajien, päätöksentekijöiden ja poliitikkojen sekä tietysti eri alojen tutkijoiden kanssa.
Halley Froehlich rekrytoitiin Helsingin yliopistoon Suomen Akatemian profiloitumisrahoituksella (Profi).
Profi-rahoituksella tuetaan ja nopeutetaan suomalaisten yliopistojen strategista profiloitumista tutkimuksen laadun parantamiseksi. Viime rahoituskierroksella painotettiin erityisesti ulkomaisten tutkijoiden rekrytointia.
– On mahtavaa saada joukkoomme Halleyn tasoinen tutkija. Hän on kansainvälisesti tunnettu ja laajasti siteerattu asiantuntija, jonka työ kestävän kalastuksen ja vesiviljelyn parissa sopii erinomaisesti tiedekuntamme tutkimusprofiiliin ja yliopiston kärkialoihin. Rekrytointi vahvistaa ekofysiologian, ekologian, kalataloustieteen ja vesiviljelyn tutkimusprofiiliamme. Lisäksi Halley inspiroi jatkossa osaltaan alan tulevia sukupolvia opetuksen ja ohjauksen kautta, sanoo bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan dekaani Craig Primmer.
Elinikäinen oppija
Froehlich kuvaa itseään elinikäiseksi oppijaksi. Muutto uuteen maahan, työskentely uusissa ekosysteemeissä ja yhteistyö uusien kumppanien kanssa tuntuvat jännittäviltä haasteilta.
– Ennen muuttoani Helsinkiin tutkimusohjelmani rakentui Kalifornian yliopiston Santa Barbaran kampuksella, ja se perustui pohjoisamerikkalaiseen meriympäristöön. Olen tutkinut muun muassa vesiviljelyn kestävyyttä maailmanlaajuisesti, ilmastonmuutoksen vaikutuksia luonnonvaraisiin ja viljeltyihin vesistöistä saataviin elintarvikkeisiin, merilevän merkitystä hiilineutraaliuden edistämisessä, luonnonsuojelua tukevaa vesiviljelyä sekä Yhdysvaltain merikalastuksen ja vesiviljelyn hallinto- ja tietojärjestelmiä. Suuri osa tutkimuksestani on määrällistä ja synteeseihin perustuvaa, ja siinä yhdistetään laajoja aineistoja, ekologista mallinnusta ja paikkatietoanalyysejä ruokajärjestelmän ja ympäristöpolitiikan kysymysten tarkasteluun. Esimerkkinä tästä työstä on tuore artikkelini ”Exploring the scales and drivers of blue transitions of marine wild-capture fisheries to mariculture in California, U.S.A.”, joka on juuri hyväksytty julkaistavaksi Environmental Research: Food Systems -sarjassa. Pandemian jälkeen viiden viime vuoden aikana olen kuitenkin palannut ekofysiologisille juurilleni ja tarkastellut laboratoriossa ilmaston ääri-ilmiöitä viljeltyjen merilevien avulla kalojen tai selkärangattomien sijaan. Kiinnostukseni merilevään sai alkunsa tutkijatohtorikaudellani NCEAS-tutkimuskeskuksessa.
Ekofysiologiset ja globaalit näkökulmat säilyvät edelleen keskeisenä osana Froehlichin tutkimusta Suomessakin. Painopiste kuitenkin muuttuu: lajipainotus vaihtuu ja tutkimuksen maantieteellinen mittakaava siirtyy Yhdysvalloista kohti eurooppalaisia ja pohjoismaisia, paikkasidonnaisia kysymyksiä. Näitä ovat muun muassa pienimuotoisen vesiviljelyn ilmastohaavoittuvuus, rehun omavaraisuus ja alueellinen kriisinkestävyys sekä eurooppalaisten viljeltyjen makrolevien kokeellinen ja mekanistinen tutkimus ilmastonmuutoksen tuomien haasteiden ja mahdollisuuksien valossa.
– Olen todella innoissani työn poliittisesta merkityksestä. Kalatalous ja vesiviljely ovat keskeinen osa suomalaista ja pohjoismaista identiteettiä, kulttuuria ja ruokaturvaa tavalla, joka poikkeaa selvästi useimmista Yhdysvaltojen alueista. Odotan innolla mahdollisuutta syventää ymmärrystäni näistä järjestelmistä ja tehdä yhteistyötä Merikotka-tutkimuskeskuksen, HELCOMin ja muiden uusien toimijoiden kanssa sekä vahvistaa olemassa olevia verkostoja, kuten kansainvälistä merentutkimusneuvostoa (ICES).
Tutkijan työtä ja äidin arkea
– Olen sekä tutkija että äiti, ja juuri tämä yhdistelmä saa minut odottamaan elämää Suomessa. Olemme puolisoni kanssa innoissamme siitä, että saamme kasvattaa tyttäremme ympäristössä, jossa lasten ja perheiden arvostus näkyy myös kulttuurissa ja yhteiskunnan rakenteissa. Toivon, että tyttäreni omaksuu suomalaisten syvän luontosuhteen ja oppii perhokalastamaan (tietysti) ja laskettelemaan sekä pääsee viettämään aikaa saaristossa ja Lapissa ja tietysti tapaamaan joulupukin. Olen asunut suurimman osan elämästäni Kaliforniassa, mutta kasvoin New Mexicon osavaltiossa, missä luonto on jatkuvasti läsnä. Se on muokannut minua, ja siksi ajatus siitä, että tyttäreni saa kokea metsät, rannikon ja selkeät vuodenajat, tuntuu suurelta lahjalta. Aurinkoisesta Kaliforniasta muuttaessa ajatus pimeistä talvista voi tuntua jopa pelottavalta. Suhtaudun siihen kuitenkin kokemuksena, johon haluan heittäytyä täysillä, en vain asiana, josta täytyy selvitä. Uskon, että hyvät kirjat ja kynttilät auttavat pitämään mielen valoisani myös pimeään aikaan.