Helsingin ilmanlaatu on parantunut selvästi vuosien 1962–2005 välisenä aikana, todistaa arkistoiduista ilmansuodattimista tehty tuore analyysi. Magneettisia pienhiukkasia tarkastelemalla voi nähdä, miten päästöt ovat muuttuneet lämmityksen, liikenteen ja energiantuotannon kehittyessä.
Magneettisten pienhiukkasten pitoisuudet vähenivät puoleen 1960-luvun alun tasosta 1980-luvun puoliväliin mennessä. 2000-luvulle päästäessä hiukkasia oli kaupunki-ilmassa noin neljännes 1960-luvun pitoisuuksista.
Myös lyijyn määrä väheni ilmassa huomattavasti tarkastelujakson aikana.
– Olennaisimmat syyt ilmanlaadun parantumiselle ovat talokohtaisen lämmityksen korvautuminen keskuslämmityksellä, lyijypitoisen polttoaineen korvautuminen lyijyttömällä ja tiukentuneet päästömääräykset liikenteessä ja voimaloissa, kertoo tutkimusta johtanut professori
Tutkimus tehtiin tarkastelemalla Ilmatieteen laitoksen arkistoimia ilmansuodattimia vuosilta 1962–2005. Suodattimia käytettiin alun perin radioaktiivisten hiukkasten havaitsemiseen, mutta uusilla tutkimustekniikoilla päästiin kiinni niihin tarttuneisiin magneettisiin hiukkasiin.
Vain muutama prosentti kaikista kaupunki-ilman pienhiukkasista on magneettisia, mutta niiden määrästä voi päätellä ilmanlaatua laajemminkin. Lisäksi magneettiset hiukkaset ovat tyypillisesti hyvin pieniä, mikä tekee niistä terveydelle haitallisia. Pienen kokonsa vuoksi ne pääsevät elimistön pienimpiinkin suoniin.
Magneettisten hiukkasten hyvä puoli on myös se, että niistä voi päätellä päästölähteitä. Aineistosta voi suoraan nähdä, miten sähköä ja kaukolämpöä tuottaneiden Hanasaari A -voimalan (1960) ja Hanasaari B -voimalan (1974) käyttöönotot vähensivät koksin ja kivihiilen pienpolttoa.
– Toisaalta liikenteen kasvu lisäsi osaltaan päästöjä aina 1990-luvun alkuun, kunnes katalysaattoripakko muutti liikennepäästöjen muotoa, Salminen kuvaa.
Artikkelin