Loppukevään ja alkukesän viileys on jättänyt jälkensä tämän vuoden pesimälinnustoon. Joitakin eteläisiä laululintuja, kuten satakieliä, lehtokerttuja ja haarapääskyjä, havaittiin kesäkuun lintulaskennoissa viidennes vähemmän kuin edellisenä kolmena vuotena. Osa yksilöistä lienee jäänyt pesimään Suomen eteläpuolelle.
– Vaikka joitain lajeja havaittiin tavanomaista vähemmän, niin mistään dramaattisesta lintukadosta ei ole kysymys. Valtaosalla lajeista määrät olivat laskennoissa normaaleja, kertoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.
Sulamisvedet auttavat kahlaajaa
Kylmät säät ovat todennäköisesti lisänneet joidenkin pohjoisten lajien pesimämääriä Suomessa. Muun muassa soilla pesiviä kahlaajia sekä urpiaisia ja järripeippoja havaittiin normaalia runsaammin. Kahlaajat ovat saattaneet hyötyä myöhäisen lumen sulamisen myötä vetisemmistä soista.
– Osa normaalivuosina Norjan ja Venäjän puolella pesivistä urpiaisista ja järripeipoista lienee tänä vuonna päättänyt jäädä pesimään Suomeen säiden viileyden takia, Lehikoinen pohtii.
Riekkokanta jatkaa laskuaan
Metsäkanalintujen määrät matoivat parin viime vuoden tasolla pohjalukemissa. Poikkeuksena oli riekko, jolla menee laskentojen perustella entistäkin huonommin. Kaikkien pohjoisten laskentapaikkojen tietoja ei ole kuitenkaan vielä palautettu, joten tulokset tarkentuvat kesän aikana.
– Vapaaehtoisten lintulaskijoiden panos on linnuston tilan seurannassa äärimmäisen tärkeä, kiittelee Lehikoinen.
Tiedot perustuvat Luomuksen yhteistyössä BirdLife Suomen kanssa koordinoimiin ja vapaaehtoisten lintuharrastajien toteuttamiin valtakunnallisiin linjalaskentoihin.