Tutkimusryhmä sukeltaa Venäjän hiilivetykulttuuriin

21.3.2018
Venäjä ja ympäristö – sanapari tuottaa lähinnä negatiivisia mielikuvia. Venäjällä riittää merkittäviä uhkatekijöitä niin globaalin kuin paikallisenkin ympäristön kannalta. Öljyn ja maakaasun poraaminen ja jalostaminen jättää jälkensä, samoin fossiilisilla polttoaineilla pyörivä perinteinen teollisuus, jota ei varsinaisesti tunneta energiatehokkuudestaan. Valtava maa pitää kuitenkin sisällään myös mahdollisuuksia löytää ratkaisuja globaaleihin ongelmiin kuten ilmastonmuutokseen.

— Jo nyt Venäjä tuottaa 11 % energiastaan vesivoimalla. On laskettu, että Venäjä pystyisi tuottamaan kaiken maassa tarvittavan sähkön uusiutuvia energiavaroja hyödyntämällä vuoteen 2030 mennessä ja jatkossa sähköä riittäisi vientiinkin. Löytyy alueita, joilla aurinko paistaa yhtä paljon kuin Etelä-Euroopan seuduilla ja tuulivoimalle otollisia alueita on vielä enemmän puhumattakaan bioenergian mahdollisuuksista, kertoo Venäjän ympäristöpolitiikan apulaisprofessori Veli-Pekka Tynkkynen.

Miksei Venäjä sitten panosta uusiutuvaan energiaan ja ryhdy ilmastonmuutoksen pysäyttämisen mallioppilaaksi?

Tynkkysen mukaan syynä on Venäjän yhteiskunnan rakenteisiin juurtunut hiilivetykulttuuri, energian ja vallan vahva kytkös. Vaikka fossiilienergian tuotannossa työskentelee vain pari prosenttia Venäjän työvoimasta, fossiilisten polttoaineiden tuotanto ja kauppa mahdollistavat edes jonkinlaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidon. Joka kylään on vedetty kaasuputkisto, ja valtio-omisteiset energiayhtiöt kuten Gazprom myyvät kotitalouksille kaasua edelleen alennettuun hintaan. Energiayhtiöt osallistuvat myös näkyvästi erilaisiin yleishyödyllisiin hankkeisiin ja rakennuttavat esimerkiksi urheilupaikkoja kansalaisille.

Kyse on siis yhteiskuntasopimuksesta, jossa kansa vaatii halpoja elinkustannuksia, ja on vastineeksi valmis olemaan kyseenalaistamatta valtaapitävien asemaa. Kuka tahtoisi lähteä purkamaan systeemiä, joka näyttäisi tuottavan kansalaisille – äänestäjille – pelkkää hyvää?

— Yhtään helpommaksi asiaa ei tee se, että poliittinen ja hiilivetykulttuurista hyötyvä taloudellinen eliitti ovat Venäjällä kietoutuneet tiukasti yhteen, Tynkkynen huomauttaa. Tahtoa uudistumiseen ei hevillä löydy. 

Vyyhdin purkamiseen tarvitaan tiimi

Koska Venäjän ympäristö- ja energiakysymykset ovat niin tiukasti kietoutuneet poliittisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin, niiden selvittämiseksi kokonaisuutta pitää lähestyä useamman tieteenalan tulokulmista.

Veli-Pekka Tynkkynen lähti rakentamaan tutkimusryhmää tällä periaatteella 2011-2017 toimiessaan Venäjän energiapolitiikan professorina. Kun Veli-Pekka vuoden 2018 alussa aloitti vastaperustetussa Venäjän ympäristöpolitiikan professuurissa apulaisprofessorina, hänellä oli johdettavanaan jo kuusi hanketta. Maaliskuussa 2018 hankkeissa työskentelee jo yhdeksän tutkijaa ja yksi tutkimusavustaja.

— Tämän tutkijajoukon osaaminen ja energia on valtava. Hankkeet tukevat toisiaan ja keskusteluissa syntyy koko ajan uusia ideoita. Myös kansainvälinen yhteistyö on tiivistä, iloitsee Tynkkynen.

Vaikka tutkimuksen keinoin onkin vaikeaa vaikuttaa Venäjän energia- ja ympäristöpolitiikkaan, realistinen kuva tilanteesta antaa meille kuitenkin mahdollisuuden varautua ja ennakoida tulevia tilanteita. Tynkkynen muistuttaa myös, että Suomen politiikassa on mahdollista tehdä valintoja, jotka antavat signaalin Venäjän energiasektorille ja päättäjille.

— EU:n kautta vaikutusmahdollisuudet olisivat vieläkin suuremmat, mutta Suomi on toistaiseksi ajanut sellaista linjaa, joka ei ainakaan haasta Venäjän hiilivetykulttuuria, Tynkkynen huomauttaa. Olisiko nyt muutoksen aika?

Tutustu Veli-Pekka Tynkkysen johtamiin hankkeisiin ja tutkimusryhmän jäseniin Research Group on the Russian Environment -tutkimusryhmän vasta-avatuilla verkkosivuilla.

Lue lisää aiheesta: Kestävä kehitys