Tuote muuttuu myrkyksi

ALKULUVUT (1/2014) | Rachel Carsonin Äänetön kevät havahdutti 1960-luvun alussa Yhdysvallat kuuntelemaan vaivihkaa yltynyttä hiljaisuutta. ”Aamut, jotka kerran olivat olleet tulvillaan punarintasatakielten, kyyhkysten, närhien, peukaloisten ja muiden lintujen kuoron iloista laulua, olivat nyt mykkiä.”

Carson halusi virittää taistelun tuholaismyrkkyjen riskeistä piittaamatonta käyttöä ja etenkin DDT:tä vastaan. Teos on kansainvälisen ympäristöliikkeen klassikko, joidenkin mielestä jopa sen lähtölaukaus.
DDT kiellettiin, mutta Maa ei ole puhdistunut. Itse asiassa tilanne on hankaloitunut sitten Carsonin päivien, jolloin tuholaisruiskutukset tehtiin tieten tahtoen, arvioi ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen Äänettömän kevään suomennoksen 50-vuotisjuhlissa Tieteiden talolla joulukuussa. Nyt hormonitoimintaa sekoittavia kemikaaleja, riskeiltään huonosti tunnettuja nanomateriaaleja ja muita näkymättömiä tuhon aiheuttajia kulkeutuu luontoon kuluttajatuotteista ja teollisuudesta.

Kohtalolla leikkimisen sijaan Hukkinen kaipaisi kieltoja. Myynnissä on tarpeettomia tuotteita, jotka professori kieltäisi heti jo varovaisuuden nimissä.

—Kun pyykätään hajua torjuvilla nanohiukkasilla varustettuja urheilusukkia, hopeapartikkeleita päätyy esteettä vesistöihin.

Ehkäisy olisi viisaampaa hoitaa ihonalaisella puikolla kuin pillereillä, joista ylimääräinen hormoniannos aina päätyy viemäriin, Hukkinen tuumaa.

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Helena Valveen mukaan useissa haitta-aineissa piilee ”eloisan aineellisuuden” pulma. Haitta ei läheskään aina ole kemikaalin tai muun tuotteen pysyvä, ilmiselvä piirre. Tuhovaikutukset voivat ilmetä hetkittäin, riippuen tuotteen käyttötavasta ja sen elinkaaren vaiheesta.

Hukkisen hopeasukkaesimerkissä vaarallisina näyttäytyvät nanopartikkelit saattaisivat olla vaikkapa suksimateriaalina paljon haitattomampia. Ainakin niin kauan kuin suksilla riittää käyttöikää. Tuotteiden hävittäminen nimittäin on oma iso ongelmansa. Asbesti on tästä käypä esimerkki.

—On älytöntä ajatella, että aineet saataisiin standardeilla kesytetyksi. Aina jää asioita, joita ei nähdä, Valve sanoo.

Varovaisuusperiaate on siksi Valveenkin mielestä ohittamaton. Teollisuuden sääntö- ja kieltopohdintoja mutkistaa myös se, että prosessien vaarallisimmat vaiheet kasautuvat tyypillisesti köyhimpien niskoille.

— Kenellä on oikeus ottaa elämäänsä vain aineiden vakaat muodot ja hyödyt?

Lue lisää aiheesta: Kestävä kehitys