Sympatiaa kuolevalle sarvikuonolle sosiaalisessa mediassa

Kun uutinen lajinsa viimeisen sarvikuonouroksen kuolemasta julkaistiin, seurasi sympatian aalto sosiaalisessa mediassa. Päivitysten ryöppy kertoo yleisön reaktioista, joiden tunnistamisesta on tutkijoiden mukaan hyötyä uhanalaisten eläinten suojelussa.

Uhanalaisia lajeja koskevat päivitykset pystytään poimimaan twiittien ja blogipäivitysten massasta uudella algoritmilla, jonka on kehittänyt Helsingin yliopiston Helsinki Lab of Interdiciplinary Conservation Science -tutkimusryhmä. Asiasta kerrotaan tuoreessa Biological Conservation –lehden artikkelissa.

Salametsästys uhkaa sarvikuonoja. Turisteja on varoitettu merkitsemästä tarkkoja paikkatietoja  sosiaalisen median päivityksiinsä, joissa on kuvia sarvikuonoista, jotta salametsästäjät eivät pääsisi eläinten jäljille päivitysten avulla.

Kuvissa sarvikuonoja (Ceratotherium simum simum) luonnonpuistossa eteläisessä Afrikassa. Kuva: Christoph Fink.

Tutkijat seurasivat sarvikuonoihin liittyviä päivityksiä kaikkialla maailmassa viiden kuukauden ajan ja havaitsivat, että kaikkiin merkittäviin sarvikuonoja koskeviin uutisiin reagoitiin, mutta päivitysten määrä vaihteli suhteessa uhanalaisiin lajeihin liittyvän tapahtuman vakavuuteen.

– Ihmiset jakoivat eniten traagisia uutisia, kun lajin viimeinen yksilö kuoli. Myös iloisia uutisia eläintarhassa syntyneestä sarvikuonosta jaettiin, kertoo tutkija Christoph Fink.

Suurin osa päivityksistä tuli maista, joissa ei elä sarvikuonoja. Tämä ei tutkijoiden mukaan johdu heikommista nettiyhteyksistä vaan siitä, että luonnonsuojelujärjestöt toimivat vahvimmin Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.

Monimutkaisen datan analyysi

– Yhdistämme tietojenkäsittelytieteen, maantieteen ja kielitieteen osaamista. Olemme kiinnostuneita siitä, miten ihmiset ilmaisevat tekstin välityksellä tunteita, kertoo Fink ja toteaa, että tämä on uusi lähestymistapa suojelututkimuksessa.

Helsinki Lab of Interdiciplinary Conservation on kerännyt muihinkin kuin sarvikuonoihin liittyvää sosiaalisen median dataa jo viiden vuoden ajan. Aineistoa on 20 eri kielellä jaettuja twiittejä ja verkkouutisia, niitä kertyy 5000 twiitin päivävauhtia.

Viranomaisia kiinnostavat yleisön reaktiot ja suhtautuminen tehtyihin suojelutoimiin.

– Vain osa päivityksistä on aiheen kannalta relevantteja mutta valtavasta aineistosta voidaan tehokkailla menetelmillä löytää vastauksia esimerkiksi hallinnon tarpeisiin, arvioi tutkija Anna Hausmann Helsingin yliopistosta.

Tehokkaampaan luonnonsuojeluun

Nyt kehitettyä menetelmää voidaan tutkijoiden mukaan soveltaa monella tavalla luonnonsuojelussa.   

Kun ymmärretään yleisön suhtautuminen, niin voidaan suunnitella laajemmin hyväksyttyä suojelupolitiikkaa tai voidaan kehittää strategiaa, jolla varaudutaan vastustukseen.

Algoritmi voi myös vähentää valeuutisten levitystä, torjua ennakkoluuloja tai paljastaa tehottomien ratkaisujen some-kuplia. Menetelmällä voidaan myös mitata valistuskampanjoiden ja koulutusohjelmien vaikutuksia ja se on hyvä lähtökohta ekoturismin palautteen keräämiseen.

– Pystymme vihdoin osoittamaan kuinka nettiaineistoja keräämällä voidaan edistää uhanalaisten kasvien ja eläinten suojelua. Syvimmiltään me haluamme ymmärtää paremmin kuinka paljon ihmiset välittävät lajien suojelusta ja kuinka paljon he ovat valmiita sijoittamaan suojellakseen lajeja, sanoo apulaisprofessori Enrico Di Minin.

Kaavio: Sarvikuonoja koskevat twiitit ja verkkouutiset maaliskuun heinäkuun välisenä aikana vuonna 2018.

twitter and online news volumes to rhinos

 

Referenssi:
Online sentiment towards iconic species: Christoph Fink, Anna Hausmann, Enrico Di Minin. Biological Conservation, https://doi.org/10.1016/j.biocon.2019.108289

Yhteystiedot:

Tohtoriopiskelija Christoph Fink, Helsinki Lab of Interdisciplinary Conservation Science
christoph.fink@helsinki.fi
+358 41 7292664
@chrxf
@HELICS_Lab