Suurmiehet mineraalimetsällä – Kumpulan kivien kiehtova historia

Luomuksen geologiset kokoelmat sijaitsevat Kumpulan tiedekampuksen reunamilla historiallisessa kartanossa. Kivi-, mineraali- ja fossiilikokoelmilla on kiehtova historia.

– Jos rantakalliolle huuhtoutuu suolaista vettä ja suola kiteytyy kalliolle, kyseessä on määritelmän mukaan mineraali, aloittaa geologi Jarkko Stenman Stenman Minerals Ab:sta, jonka asiantuntijat ovat toimineet Luomuksen geologien apuna kokoelmien järjestämisessä. 

Mineraaleja tunnetaan tuhansia, mutta vain yksittäisiä esiintyy maapallolla runsaasti.  Otetaan perusaineiksi kvartsia, plagioklaasia ja kalimaasälpää ja ripotellaan sinne tänne muutamaa muuta, niin maapallon mantereinen kuori on kasassa.

Herrasmiehellä oli mineraalikokoelma

Kumpulan kartanon yläkerta vilisee mineralogiaa harrastaneita herrasmiehiä ja professoreita. Alakertaan on järjestetty Helsingin yliopiston professori Alexander von Nordmannin paleontologinen kokoelma, ja yläkerrassa erään huoneen seinältä tuijottaa tuimasti Venäjän armeijan kenraali, mineralogi Axel Gadolin.

Hänen henkinen ja maallinen perintönsä lepää viereisissä alkuperäisissä kaapeissa. Gadolinin ikkunasta avautuu näkymä kasvitieteellisen puutarhan rohdoskasvimaalle, jonka keskelle vastikään siirrettiin kolmen tonnin painoinen rautalohkare. Sen toi Suomeen niin ikään aikansa suurmies A. E. Nordenskiöld.

Upea uvaroviittikide puolestaan muistuttaa Helsingin yliopiston geokemian professorista Th. G. Sahamasta. Hän kävi eräänä viikonloppuna räjäyttämässä Outokummun kaivoksesta esiin nyt näytillä olevan maailman suurimpiin kuuluvan uvaroviittikiteen. Samassa pamauksessa kutakuinkin tuhoutui paikan ilmanvaihtojärjestelmä. Sahaman rikoskumppani sai elinikäisen porttikiellon kaivokseen, mutta Sahama itse ei liikahtanut kaivoksen johtokunnasta.

Kiteytyneitä yhdisteitä

Kumpulan kartanon toisen kerroksen pääsalissa seisovat komeat vitriinit, joissa mineraalit on järjestetty koostumuksensa mukaan.

Huoneen toisessa päässä on yksinkertaisia mineraaleja, joissa on runsaasti hiiltä. Matkan varrella tutustutaan pii-, fosfori- ja rikkirikkaisiin mineraaleihin.

Joukosta löytyy meille kaikille tuttuja yhdisteitä kuten haliitti eli ruokasuola, aina himoittava salmiakki tai pesuaineista tutut zeoliitit. On myös upeita yksilöitä: kaiken värisiä, monimuotoisia, jopa ruusun kukkaa muistuttavia, ja näyttääpä yksi ilmetyltä Pullervolta.

Apatiittia ja asbestia

– Näitä kaikkia voi apatiittihampailla purra ilman, että tulee merkittävää vahinkoa, Stenman Mineralsin palveluksessa toimiva geologi Sanni Turunen kertoo ja osoittaa apatiittinäytteestä vasemmalle sijoittuvia pehmeämpiä mineraaleja.

– Käytännössä kaikki näytteet, jotka tänne tuodaan timantteina, ovat kvartsia, hän jatkaa esittelykierrosta.

Aurinkokunnassa kvartsia ei näytä esiintyvän muualla. Maapallolla laattatektoniikka ja siihen liittyvä kiviaineksen uudelleen sulaminen luovat oivat olosuhteet upeiden kvartsien synnylle.

Vitriineissä on paikoin tiiviitä paketteja, joihin on päälle piirretty pääkallo ristityt luut allaan.

 – Ne ovat asbestipitoisia mineraaleja, jotka ovat muuton jälkeen jääneet paikoilleen. Mikään ei ole niin pysyvää kuin väliaikaisuus, Jarkko Stenman naurahtaa ja toteaa, että paketit tuntuvat myös kiehtovan kävijöitä.

Kävijälle näytteistä ei ole vaaraa, sen verran perusteellisesti ne on paketoitu.

Päädymme lopulta niiden alkuaineiden äärelle, joita esiintyy puhtaina luonnossa. Kaikille tuttujen kuparin, kullan ja timanttien lisäksi vitriinistä löytyy esimerkiksi antimoni, jota käytettiin kirjapainometallina.

Se toimii kuulemma myös ulostuslääkkeenä. Kun nielaisi pienen antimonikapselin, niin vatsa toimi välittömästi. Kapselin saattoi sitten noukkia talteen uusiokäyttöä varten.

– Nyttemmin aine on luokiteltu syöpää aiheuttavaksi, joten siitä ei saa kierrätysajan hittituotetta.

Taivaalta pariisin maailmannäyttelyyn

Kahden jalkapallon kokoinen harmaan kirjava kivi lepää vihreillä pieluksilla tornimaisessa vitriinissä.

Se on suurin kappale vuonna 1899 Porvoon Bjurböleen pudonneesta meteoriitista. Kappale oli Suomen paviljongin vetonaula vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä – tai kopio siitä. Näyte on niin hauras, että kuljetus olisi sen melko varmasti rikkonut.

Meteoriitti siirrettiin toissa vuonna hellävaroen raitiovaunukyydillä Suurkirkon kupeessa sijainneesta Mineraalikabinetista tänne Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan keskelle. Kabinetissa aarre ehti majailla yli 100 vuotta.

– Kyllä kappale vielä pari siirtoa kestää, jos muuttoväli on reilu sata vuotta, Stenman hymähtää lopuksi.