Parsi sukka — vaikka ei olisi ollut tapana

Ihminen karttelee tottumustensa korjaamista, vaikka muutoksen lykkääminen vain pahentaa pulmia. Positiivisesta ajattelusta voi saada tukea muutoksiin, mutta itse ongelmaa se ei korjaa.

Kuntosalin pukuhuoneessa katse osuu toisen liikkujan jalkaansa vetämään sukkaan. Kauniin punainen, ohut villaneulos on hiutunut lähes puhki siitä, missä sukka askeltaessa jää isonvarpaan kynnen ja kengän sisäpinnan väliin. Kuinka käy upeiden sukkien, huomaan miettiväni. Jääkö vaatetta hivuttava prosessi sukan käyttäjältä huomaamatta, kunnes lanka katkeaa? Voisiko epäsuotuisan kehityksen pysäyttää leikkaamalla kynnet vai olisiko syytä estää vahinkoa leviämästä vahvistavilla ompeleilla?

Suhtautumiseni reikiin on peräisin menneisyydestä, parsinnan ajalta. Minuun iskostettu ohjenuora — puhdas mutta ehjä — ei enää päde. Reiät eivät haittaa. Sukitettu jalka sujahtaa kenkään, eikä reikä näy. Ensimmäisellä käyttökerralla rikkoutuvat sukkahousut — tuo markkinatalouden juoni naisia vastaan — eivät nekään ole ongelma, kun asenne on oikea. Kudoksen kuin kudoksen voi vetää jalkaansa niin kauan kuin se pysyy kasassa. Reikä on tyylitekijä, minkä kauden farkkumuoti todistaa.

Vaatevalmistajan riekaleiksi kuluttamat housut ovat askel prosessissa, jossa farkut muuttuvat käytännöllisten tarpeiden sanelemasta työvaatteesta vapaata elämänasennetta ilmaisevaksi manifestiksi. Paljaina kangasraosta vilkkuvat polvet kertovat, että työnantajan määrittämä pukukoodi ei rajoita vaatevalintoja. Koska työvaatekangas on suunniteltu suojaamaan ja kestämään, vie aikansa ennen kuin denimkudoksesta tehdyt housut saa näyttämään katu-uskottavilta. Polvien puhkikuluttaminen vaatisi paljon maanläheistä polvistelua kovalla ja karkealla alustalla. Harvalla on sellaiseen aikaa, ja selkäkin siinä menisi.

Rikottu vaate on kalliimpi

Ranskalaissosiologit kiinnittivät aikaa sitten huomiota siihen, että taloudellisten erojen loiventuminen ei johda luokkien katoamiseen. Tietoisuus omasta arvosta ja paremmuudesta on keskeinen identiteetin rakennusaine. Intian kastijärjestelmää puolustavat voimakkaasti myös ne, jotka kärsivät siitä. Asema alakastisena takaa heille kuitenkin varman ja pysyvän paikan kastittomien yläpuolella.

Siellä missä omaa asemaa asteikossa on mahdollista muuttaa, yritetään erottautua rankingin alatasoille sijoitetuista ja omaksua tyyli- ja elämäntapapiirteitä ylempien elämästä. Ylimmät kerrokset voivat ilmentää erityislaatuisuuttaan liittymällä perinteisiin, joihin muilla ei ole varaa tai jotka ovat muuten enemmistön ulottumattomissa. Suuryrityksen johtajan pitää urahuipun saavutettuaan ryhtyä kartanonisännäksi, ruvettava — EU:n tukemana — harjoittamaan jotain maatalouden haaraa ja päästävä jäseneksi muista ylätason päättäjistä koostuvaan jahtiseuraan.

Etenkin ylimpään luokkaan syntyneillä mutta myös jollain alalla erityislahjakkailla, intohimonsa eteenpäin kuljettamilla friikeillä on mahdollisuus sanoutua irti eksklusiivisuuden sovinnaisista muodoista, olla välittämättä perinteistä ja koostaa tyylinsä itse. Valmisriekaloidut farkut lienevät keskiluokkaisen nuorison kaupallisesti synnytetty vastine yläluokkaiselle tai taiteelliselle vapausmanifestaatiolle. Teollisesti rikottu vaate on kalliimpi kuin moni ehjä, mutta juuri se erottaa ne, joilla on varaa ja tyylitietoisuutta niistä, joilla ei ole.

Liian suuri reikä, liian suuri ongelma?

Merkityksiä voi muuttaa niin, että reikäisestä tulee parempi kuin ehjästä, mutta minkä tahansa merkityksen muuttaminen ei ole mahdollista milloin tahansa ja kenelle tahansa. Moni koululainen etsii merkkituotteista suojaa silmätikuksi joutumista vastaan. Markkinointiosastojen tyylien ennustajat kiertävät maailmaa yrittäessään aistia, mistä tulee seuraava vallitseva suuntaus ja kuinka oman firman tuotteista voitaisiin tehdä kehityksen etulinjassa kulkevia, trendiä muovaavia edelläkävijöitä. Toisaalta kuulostellaan, mitä ihmiset haluavat ja tarvitsevat, toisaalta yritetään saada heidät haluamaan ja tarvitsemaan sitä, mitä valmistetaan.

Merkitystä muuttavat innovaatiot ovat keskeisen tärkeitä myös yhteiskunnallisissa muutoksissa. Ensin on kuitenkin tunnistettava tilanne ja asetettava muutokselle suunta. Jos ihmisen toiminnan vaikutus ilmaston lämpenemiseen kielletään, perustetta muuttaa tuotantotapoja ja kulutustottumuksia ei ole. Toimia pidetään turhina myös, jos ongelmaa pidetään liian suurena tarjolla oleviin korjausliikkeisiin nähden. Reikää ei paikata, jos se ei haittaa tai kun se on laajentunut niin suureksi, ettei parsiminen auta.

Halu parempaan antaa voimaa

Moni muutos on vaikea siksi, että sen saavuttamiseksi olisi ensin luovuttava jostain totutusta mukavasta ja ryhdyttävä tavoittelemaan jotain, mikä on toistaiseksi vain epämääräinen lupaus tai hauras haave. Elämäntaparemonttia yrittävä voi huomata, ettei muutoksen ytimessä ole niinkään ruokavalio tai liikunta kuin omat tottumukset. Elintapojen muuttaminen tyssää siihen, että homma alkaa tuntua itsensä ja oman elämänsä menettämiseltä. Saavutetusta hyvästä luopuminen jonkin hahmottomana lupauksena väikkyvän tulevaisuuden vuoksi ei ole tarpeeksi motivoimaan viikkojen ja kuukausien — koko loppuelämän — kestävään ponnisteluun. Pelkkä tahdonvoima ei riitä, vaan jo matkalla pitää saada palkintoja ja tyydytystä.

Tilanne on helpompi, jos päällimmäisenä ajatuksena ei ole luopumisen haikeus ja vaikeus vaan halu huonosta parempaan. Jos mahdollisuudet muuttaa olosuhteita ovat heikot, muutoksen kohteena on oma asenne: on tehtävä välttämättömyydestä hyve. Positiivinen ajattelu ja sen varaan rakentuvat suuntaukset perustuvat pyrkimykseen hyödyntää mitä tahansa resurssiksi kelpaavaa vallitsevan tilanteen kohentamiseen. Kaikesta voi oppia ja minkä tahansa kokemuksen voi kääntää voitokseen.

Kaikki ei ole upeaa

Pahimmillaan positiivisen ajattelun mallit uhkaavat muuttua kokonaishypetykseksi, jossa kaikki on suurenmoista ja käänteentekevää. Koko elämä muuttuu voittokuluksi menestyksestä toiseen. Mutta jos kaikesta tulee upeaa, mikään ei kohta ole upeaa. Positiivinen ajattelukaan ei muuta sitä, että ihmisen elämä on haurasta, haavoittuvaa ja katoavaa. Kaikki ei ole upeaa.

Positiivinen ajattelu voi kuitenkin tarjota aineksia pohtia, kuinka arjen ohentuviin neuloksiin ja uhkaaviin reikiin olisi suhtauduttava. Sukan reikä varpaan kohdalla on epämukava asenteesta riippumatta, ja polvet jäätyvät pakkasella reikäisissä farkuissa.

Useammin kuin muoti ja tyyli asennetta ohjaa halu välttää ikäviä asioita ja kulkea entisiä uria. Sukka kestää vielä tämän päivän, ristiriitaa työtoverin kanssa ei kannata ryhtyä nyt selvittämään, teen vielä vain tämän viikonlopun töitä.

Positiivisessa ajattelussa ideana on tarttua jokaisen signaalin vähänkään myönteiseen merkitykseen. Asenne auttaa eteenpäin.

Huomiota kannattaisi kuitenkin kiinnittää siihen, mikä ei miellytä ja mihin tarttuminen on vastenmielistä. Juuri epämukavat heikot signaalit voivat estää kalliiksi käyvän virheen ja auttaa kehittämään entistä paremman, kestävämmän toimintatavan. Pelkän menestyksen jahtaaminen voi johtaa suuriin menetyksiin.

Kauniiden punaisten sukkien käyttöiän voi kaksinkertaistaa opettelemalla, kuinka villaneulos vahvistetaan ja korjataan parsimalla.

Essee on julkaistu Yliopisto-lehdessä Y/03/18.

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.