Kestävän kehityksen professori haluaa uudistaa ruokakulttuuria ja nostaa esiin kotimaiset palkokasvit. Kokkeja ja kuluttajia on tarkoitus saattaa kasvokkain viljelijöiden kanssa.

– Ruoantuotanto- ja viljelyaiheet eivät taida olla tarpeeksi mediaseksikkäitä, kun niistä puhutaan niin vähän, pahoittelee professori Kristina Lindström.

Lindström työskentelee kestävän kehityksen professorina ympäristömuutoksen ja –politiikan oppiaineessa, ja hänen ryhmänsä haluaa nostaa keskusteluun etenkin juuri ruuan ja sen tuotannon.

Tutkijoilla on käynnissä hanke, jossa he paneutuvat maan ravintokierrätykseen, päästöihin ja maaperän mikro-organismeihin. Lisäksi paneudutaan maanviljelijöiden identiteettiin ja työtapoihin sekä kuluttajien ostotottumuksiin.

Ryhmä haluaa auttaa maanviljelijöitä viljelemään ekologisemmin ja samalla saamaan turvallisen, kohtuullisen elannon työstään.

– Maanviljelijöiden on nykytilanteessa vaikea tehdä viljelysuunnitelmia. Jaettavista tuista tulee tieto liian myöhään ja tukia myös maksetaan myöhään, Lindström pahoittelee.

Kotimaisia papuja ostoskoriin

– Tavoitteemme on avata viljelijöille maaperän mikrobiston salaisuuksia ja niiden tutkimusta. Mutta yhtä tärkeää on kuunnella viljelijöitä, jotta pystyisimme tutkimaan heille tärkeitä asioita.

Kaikilta suomalaisilta tutkijat toivovat, että ruokapöytään valikoitaisiin useammin kotimaisia palkokasveja.

‒ Ne voidaan tuottaa kestävästi ja ne tukevat viljelijöidemme työllisyyttä – toisin kuin ulkomaiset soijapavut, Lindström sanoo.

 

Viljelijöiltä palkoviljojen kuten papujen viljely vaatii hänen mukaansa taitoja, jotka kehittyvät vähitellen. Pavut ovat nimittäin Suomessa verrattain uusia viljelykasveja. Viljoihin verrattuna ne tarvitsevat enemmän huomiota, koska niitä ei ole yhtä tehokkaasti jalostettu kestämään sairauksia, rikkaruohoja tai tuholaisia.

Maaperälläkin on enemmän vaikutusta palkokasvien kuin viljojen kasvatuksessa. Siinä missä härkäpapu viihtyy savisella maalla, mutta ei hiekassa, toinen palkokasvi, sinilupiini, puolestaan pitää hiekasta, mutta ei savesta.

Yhteistyöllä kestävä tulevaisuus

Lindström tiimeineen on mukana yliopiston 375-juhlavuoden Helsinki Challenge -kilpailussa ja haluaa sen puitteissa perustaa interaktiivisen nettisivuston sekä sidosryhmien välisen verkoston, joiden avulla luotaisiin vaihtoehtoisia näkymiä tulevaisuuden kestävään maatalouteen.

– Emme voi tutkijoina sanella, miten tulee viljellä tai mitä ruokaa ostaa, mutta voimme koota kaikki yhteen miettimään, miten kestävämpi ruoantuotanto taataan tulevaisuudessa.

Tarkoitus on koota yhteen viljelijöiden, tutkijoiden ja kuluttajien lisäksi myös erilaiset palveluntarjoajat, hallintoväki, yritykset ja järjestöt.

– Voisimme osallistua myös jo olemassa oleviin tilaisuuksiin, joita viljelijöille järjestetään.

– Vuorovaikutuksessa pienyrittäjien ja kuluttajajärjestöjen kanssa pystymme toivottavasti lisäämään syötävien palkokasvituotteiden kysyntää, jolloin suuremmat liikkeet ja ketjut heräisivät jossain vaiheessa edistämään asiaa, Lindström suunnittelee.

Ryhmä on jo saanut hyvää palautetta viljelijöiltä, viljelijäorganisaatioilta sekä esimerkiksi Martoilta.

– Suunnitelmamme viedä tutkijat viljelijöiden ja kuluttajien keskelle ja nostaa viljelijät kokkien rinnalle on saavuttanut suosiota.

Helsinki Challenge: Ground and Growth -joukkue

Lue lisää aiheesta: Kestävä kehitys