Helsingin yliopiston tutkijat ovat analysoineet vanhoja museonäytteitä ja tutkineet täpläverkkoperhosen perimän vaihtelua sen sukupuuttoon kuolleissa populaatioissa. Kadonneet populaatiot elivät aikanaan hyvin sirpaloituneessa ympäristössä Lounais-Suomen saaristossa ja sen välittömässä läheisyydessä mantereen puolella.
Yksittäisten perhospopulaatioiden häviäminen oli tavallista, mutta populaatioista liikkeelle lähteneet yksilöt perustivat uusia populaatioita lähiympäristöön. Tutkimustulokset osoittavat, että tällainen tapahtumaketju johti evoluution kautta perhosten lentokyvyn paranemiseen ja tehosti siten uusien populaatioiden muodostumista.
Maankäytön muutos ja muut ympäristömuutokset johtavat luonnon monimuotoisuuden häviämiseen. Uudet tulokset osoittavat, että lajit voivat kuitenkin sopeutua yhä sirpaloituneempaan ympäristöön, kun luonnonvalinta puuttuu peliin. Museonäytteiden perhospopulaatioiden tapauksessa kävi kuitenkin niin, että evoluution vauhti ei riittänyt pelastamaan populaatioita sukupuutolta.
– Museonäytteet tarjoavat meille ikkunan menneisyyteen. Niistä voimme nähdä, miten nopeat ympäristönmuutokset vaikuttavat populaatioiden evoluutioon. Erityisen tärkeää tämä on sellaisten populaatioiden osalta, joita ei enää ole, sanoo tutkijatohtori Toby Fountain bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa sijaitsevasta Metapopulaatiobiologian tutkimuskeskuksesta.
––––––––––––––––
Toby Fountain, Marko Nieminen, Jukka Sirén, Swee Chong Wong, and Ilkka Hanski. Predictable allele frequency changes due to habitat fragmentation in the Glanville fritillary butterfly. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, Early Edition. Artikkeli avautuu verkkoon 22. helmikuuta alkavan viikon aikana.