Mitä kansanedustajat puhuivat aluepolitiikasta

Aluepoliittinen virkamiesvalmistelu ja poliittinen päätöksenteko tarvitsevat alan asiantuntijatietoa mutta kansanedustajat eivät eduskunnassa pitämissään puheissa juuri viitanneet erityisosaamista vaativiin alueteorioihin. Sen sijaan he vetosivat yksittäisiin tutkimustuloksiin ja toisinaan jopa yksittäisten tutkijoiden näkemyksiin, joilla he perustelivat omia näkökohtiaan.

– Yhteys aluepoliittisen akateemisen tutkimuksen ja poliittisen päätöksentekijän välillä jäi tarpeettoman etäiseksi, sanoo Mika Honkanen, joka on väitöstutkimuksessaan analysoinut eduskunnassa vuosina 1966, 1975, 1988 ja 1993 käytyjä keskusteluja.

Eduskuntakeskustelut vahvistivat, että aluepolitiikan suuntaa eivät määritelleen vain keskusta ja SDP, kuten yleisesti ajatellaan. Myös muiden puolueiden edustajat osallistuivat aluepoliittiseen keskusteluun ja toivat siihen omia painotuksiaan, tosin muiden puolueiden osallistuminen vaihteli vuosittain.

Kansalaismielipide näkyi eduskunnassa oikeudenmukaisuudella ja tasapuolisella kohtelulla perustellun tasaavan aluepolitiikan kannatuksena. Toisaalta kansainvälisestä kilpailukyvystä huolehtiminen vaati aluepolitiikalta suurempaa tehokkuutta.

Kansanedustajat tavoittelivat tasaisuuden ja tehokkuuden saavuttamista samanaikaisesti.

Eduskunnassa ei aina ymmärretty, että aluepoliittisen tuen jakaminen vyöhykkeittäin johti siihen, että tuettiin vyöhykkeen sisällä olevia vauraita kuntia ja jätettiin tukematta ulkopuolella olevia köyhiä kuntia. Vyöhykeajattelu vaimensi keskustelua maaseudun tai kaupunkien kehittämiseksi. Pääkaupunkiseutu ymmärrettiin omana aluetyyppinä, metropolina, eikä muiden kaupunkien tavoin osana maakuntaansa.

Keskustelu pääkaupunkiseudun aluepoliittisesta asemasta ajautui yleensä kinasteluun ja pääkaupunkiseudun sekä muun Suomen vastakkainasettelu jäi purkamatta.

1960-luvun kehitysaluepolitiikasta alkanut ja aina kolme vuosikymmentä 1980-luvun loppupuolelle saakka kestänyt aluepolitiikan ajanjakso näkyy edelleen Suomen aluerakenteessa. Vaikka aluepolitiikassa painotettiin enemmän hajauttavaa kuin keskittävää kehitystä, ei Suomi joko hajautunut tai keskittynyt, vaan kumpaakin tapahtui samanaikaisesti.

– Tulevaisuudessa aluepolitiikkaa olisi tehostettava ja nostettava keskiöön uusi alueellinen kasvu- ja innovaatiopoliittinen kokonaisnäkemys, jotta aluepolitiikan avulla voidaan hyödyntää Suomen alueellisia vahvuuksia ja luonnonvaroja viisaasti ja kestävästi, sanoo Mika Honkanen.

FL Mika Honkanen väittelee 2.12.2016 kello 12 Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Alue, politiikka ja laki - Analyysi eduskunnan aluepoliittisen lainsäädännön keskusteluista vuosina 1966, 1975, 1988 ja 1993". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Helsingin yliopiston päärakennuksen sali XIV (Unioninkatu 34). Vastaväittäjänä on professori Arto Haveri, Tampereen yliopisto, ja kustoksena on professori Sami Moisio.

Väitöskirja: Mika Honkanen, Alue, politiikka ja laki: Analyysi eduskunnan aluepoliittisen lainsäädännön keskusteluista vuosina 1966, 1975, 1988 ja 1993

Yhteystiedot

Mika Honkanen
Sähköposti: mika.j.honkanen@helsinki.fi

Viestinnän asiantuntija Riitta-Leena Inki
Sähköposti: riitta-leena.inki@helsinki.fi
Puhelin: 050 448 5770
Twitter: @inkiriitta
 

Lue lisää aiheesta: Kestävä kehitys