Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen muodostavat ihmiskunnalle kohtalokkaat haasteet. On selvää, että meidän on muutettava yhteiskunta ja elämäntapamme kestävämmäksi.
Oikeudenmukaisella muutoksella tarkoitetaan sitä, että käänne tehdään huomioimalla kaikki ihmisryhmät niin, että heikompiosaiset eivät esimerkiksi kustannusten noustessa köyhdy entisestään. Kestävyyteen sisältyy lisäksi se, että myös luontokokonaisuuksilla, eläimet ja kasvit mukaan luettuna, on oikeudet.
Kestävän muutoksen pitää tapahtua siis kokonaisuudessaan reilusti, ja keskeistä on nähdä, kenen kannalta muutokset ovat reiluja.
– Nyt pitää ryhtyä nopeisiin toimenpiteisiin. On hyväksyttävä, että muutos kestävään yhteiskuntaan ei ole pehmeä, vaan ristiriitoja on edessä vääjäämättä. Mutta niitä voi yrittää lievittää, sanoo ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen Helsingin yliopistosta.
Tutkijan mukaan kaikki yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ovat murroksia, jotka koetaan aina traumaattisesti. Hukkinen nostaa esiin polkuriippuvuuden eli tilanteen, jossa aiemmat valinnat vaikuttavat tuleviin valintamahdollisuuksiin. On siis luotu järjestelmiä, joiden ominaispiirteet vastustavat muutosta.
– Fossiiliteknologia on yksi esimerkki tästä riippuvuudesta. Sitä on rakennettu niin kauan, että isosta järjestelmästä on hankala irtautua.
Polkuriippuvuudet voivat pitkäaikaistaa epäreiluuksia, ja siksi niitä on syytä tarkastella.
– Meidän pitäisi välttää luomasta uusia polkuriippuvuuksia, jotka tulevaisuudessa muodostuvat jonkinlaisiksi taakoiksi, Hukkinen painottaa.
Heikompiosaisten siirtymää pitäisi tukea suoraan
Yksi iso ratkaistava kysymys mennessä kohti reilua kestävää yhteiskuntaa on heikompiosaisten rooli: Miten heitä tuetaan, kun pitäisi siirtyä esimerkiksi entistä vähäpäästöisempiin liikennemuotoihin?
– Harvalla pienituloisella on varaa investoida esimerkiksi sähköautoon. He ajavat perinteisellä polttomoottorilla niin pitkään kuin pystyvät, ja sitten toisaalta polttoaineen hinta kallistuu tulevaisuudessa.
Tutkijan mukaan siirtymää kohti vähäpäästöisyyttä pitäisi subventoida jotenkin.
– Sähköautot voisivat olla halvempia sellaisille pienituloisille, jotka tarvitsevat autoa. Tuki pitäisi antaa siis suoraan kuluttajalle, Hukkinen sanoo.
Tuet eivät voi jatkua loputtomiin, eli olennaista on, että subventiot ovat määräaikaisia, kuten tuulivoiman kanssa tehtiin.
Turvetuottajille korvaavaa toimintaa
Toinen iso kysymys oikeudenmukaisessa muutoksessa on irtautuminen saastuttavista teknologioista, kuten turvetuotannosta, Hukkinen sanoo.
Turve on fossiilinen polttoaine, jonka kaivaminen myllää ympäristöä ja jonka ilmastovaikutukset ovat suuret. Asia on erityisen kiistanalainen Suomessa, sillä noin puolet globaalista turpeen energiakäytöstä tapahtuu täällä.
Hukkisen mukaan turpeen tuotanto pitäisi ajaa Suomessa alas järkevästi määräyksin.
– Tuottajien elinkeinon harjoittaminen pitäisi alasajaa pehmeästi johonkin muuhun. Se ei tule olemaan helppoa, mutta se on pakko tehdä.
Turvetuottajille pitäisi siis keksiä uutta, korvaavaa tekemistä eikä vain lyödä rahoja käteen.
– Heidät pitäisi myös ohjata uuden järjestelmän pariin tavalla tai toisella, Hukkinen muistuttaa.
Vahvat valittajat muutoksen jarruna
Kolmantena keskeisenä ratkaistavana asiana Hukkinen nostaa esiin sellaiset vahvat ihmisryhmät, joilla on muun muassa isot tulot ja korkea koulutus ja siksi vaikutusvaltaa. Vahvojen äänekkyys on otettava huomioon muutoksen jarruna, sillä osa näistä ihmisistä valittaa ja tulee näkyvästi valittamaan kestävistä muutoksista.
– Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kaltaisilla vaikuttajilla on iso rooli tässä valtapolitiikassa. Moni erityisesti heikosti toimeentuleva ihminen ottaa vaikutteita vahvojen vaikuttajien populistisista puheista.
– Vahvoilla on paremmat mahdollisuudet nostaa esiin, että heiltä ollaan viemässä etuja, Hukkinen muistuttaa.
Luontokokonaisuudessa hyötyjen ja haittojen puntarointia
Luonto aiheuttaa tulevaisuudessa yhä suurempia reunaehtoja ihmisen toiminnalle – tai ainakin sen pitäisi.
– On keskeistä, miten oikeudenkäytössä suhtaudutaan ihmisen ja luonnon väliseen kanssakäymiseen esimerkiksi kaivoshankkeissa. Jos hyödyt nähdään merkittäviksi ihmisten kannalta, voidaan nykyisin helpommin hyväksyä negatiivinen vaikutus luontoon, Hukkinen sanoo.
Yhä enemmän mennään Hukkisen mukaan kuitenkin kohti varovaisuusperiaatetta, eli siihen, kannattaako riski hankkeessa ottaa, jos uhka ympäristön tuhoamisesta on merkittävä.
– Ihmisen ja ympäristön kytkeytymisessä pitää kunnioittaa kaikkien oikeuksia, tutkija muistuttaa.