Marjakausi jatkuu!

Elli Koskela kasvitieteen tohtoriohjelmasta palkittiin eilen 24.4. rahastojen juhlassa mansikkatutkimuksistaan.

Kesäiset lööpit surkeasta mansikkavuodesta saattavat pysyä seuranamme, mutta nauttikaamme silti maataloustieteilijä Elli Koskelan väitöstyön hedelmistä.

Koskela tutkii tiettyä ahomansikan geenimutaatiota, joka saa kasvin muuttumaan jatkuvasatoiseksi eli tuottamaan kukintoja runsaammin ja pitemmälle syksyyn — siis tuottamaan enemmän mansikoita.

— Tämän geenilöydön ansiosta ehkä muutaman vuosikymmenen päästä onnistutaan jalostamaan myös Suomen oloihin soveltuvia jatkuvasatoisia mansikkalajikkeita, Koskela arvioi.

Maailmalla jatkuvasatoisia kaupallisia mansikkalajikkeita on jo viljelyssä, mutta niiden menestymiselle Suomen viileä lämpötila ja kesän erityisen pitkät päivät ovat toistaiseksi asettaneet ylipääsemättömän haasteen.

Perustutkimus ahomansikasta yllätti. Mansikkasadosta voi Suomessakin tulla pitkä ja runsas

Mikä parasta Suomen kannalta, Koskelan tutkiman geenin havaittiin yllättäen muokkaavan tiettyä arktista ahomansikkakantaa niin, että se vaatii pitkää kylmää kautta runsaita kukintoja tuottaakseen.

Ahomansikka on suvultaan hyvin lähellä puutarhamansikkaa, joten tulokset ovat näihin sovellettavissa.

— Ahomansikka on ihanteellinen mallikasvi tutkijalle, sillä sen perimä on huomattavasti puutarhamansikkaa yksinkertaisempi. Jatkuvasatoisuutta on aiemmin tutkittu paljonkin puutarhamansikalla, mutta sen monimutkaisen perimän vuoksi tulokset eivät ole olleet kovin tarkkoja.

Puutarhamansikalla tehtynä sama tutkimus olisi ollut merkittävästi monimutkaisempaa, kalliimpaa ja hitaampaa.

— Perustutkimus osoittautui oikotieksi. Toivonkin, että perustutkimusta kunnioitettaisiin nykyisessä politiikassa enemmän. Joskus se, että ryhdytään heti tutkimaan käytännön sovelluksia, voi olla pitkä ja kallis kiertotie.

Tutkijakollegoilleenkin Koskelalla on toive.

— Meidän on hyvä varoa perustutkimuspoteroon jumittumista. Olisi hienoa, jos tulosten äärellä muistaisimme pohtia sitäkin, millaisia sovellusmahdollisuuksia tuloksillamme voisi olla. 

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa  Y/07/16.

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.

Tilaa ja rakastu tieteeseen.

Lue lisää aiheesta: Kestävä kehitys