Luolamies siitti, kun satoi

25.4.2014
ALKULUVUT (4/14) | Mitä enemmän esineitä tietystä maan ammoisesta kerrostumasta on löydetty, sitä enemmän ihmisiä on noina aikoina ollut.

Tai näin yleensä ajatellaan, sanoi Wyomingin yliopiston arkeologian professori Robert L. Kelly esitelmöidessään Portha­niassa maaliskuussa.

Kelly on erikoistunut siihen, kuinka ihmiset ovat kautta aikain reagoineet ilmaston muutoksiin. Nyt hänen ryhmänsä on perannut uudelleen alan gurun, edesmenneen professori George Frisonin tutkimuksia.

Frisonin tulokset noudattavat kauniisti eksponentiaalisen kasvun mallia: Luoteis-Wyomingin ihmisyhteisö olisi saanut alkunsa jääkauden jälkeen 13 000 vuotta sitten, kasvanut pitkään hitaasti ja yltänyt huippuunsa 800-luvulla. Sen jälkeen olisi tullut romahdus.

— Jos osa näytteistä katoaisi tasaisesti joka vuosi, se tuottaisi samanlaisen tuloksen, Kelly kertoi.

Tämä täytyy tietenkin ottaa huomioon: eroosio hävittää elämän merkkejä, ja vanhimpia merkkejä on hävinnyt eniten.

Gurun tutkimuksista löytyi toinenkin vika. Heti jääkauden jälkeen Wyomingiin näytti saapuneen pieni ihmisten tulva, joka pian katosi.

— Syynä voi olla tutkijasta johtuva vinouma. Hän oli kiinnostunein varhaisimmista asuinpaikoista ja ajoitti usein vain kaivauksen pohjakerroksen.

Kaivauspaikkoja uudelleen tutkittuaan ja tilastolliset korjauk­set tehtyään Kelly väittääkin, että populaatiohuippuja on ollut vähintään neljä.

— Populaatio kasvoi, kun sateet lisääntyivät, ja romahti, kun koitti kuiva kausi. Siinä ei ole mitään yllättävää. Jokainen rancheri Wyomingissa tietää, että runsaat sateet ovat hyvä juttu.

Näyttää siltä, että laaksojen pohjat on kuivuuden yllättäessä hylätty ensin ja asutus on vetäytynyt luoliin vuorille. Niissä ihmiset ovat sinnitelleet aikansa ja lähteneet pois. Metsästäjä–keräilijöiden yhteisön koko seuraili ilmaston muutoksia parinsadan vuoden viiveellä.

Lue lisää aiheesta: Kestävä kehitys