Jäädä vai lähteä? Nuoriso ja Venäjän arktisten teollisuuskaupunkien elämänlaatu

28.4.2020
ALEKSANTERI INSIGHT 2/2020. Viime vuosina Venäjän pohjoisen teollisuuskaupunkeihin on ilmestynyt uusia aktiivisten nuorten ryhmiä, jotka taistelevat alueen rappeutumista vastaan ja pyrkivät tekemään kotikaupungeistaan nuorisolle paremman elinympäristön.

Taantuvia teollisuuskaupunkeja löytyy ympäri maailmaa, mutta erityisen suuri ongelma ne ovat Venäjän arktisilla alueilla. Neuvostoaikana pohjoisen rikkaiden mineraaliesiintymien äärelle nousi useita yhden teollisuuslaitoksen varaan rakennettuja ns. monokaupunkeja. Näin myös Murmanskissa, jossa toteutimme tutkimusprojektin ”Asua, työskennellä vai lähteä? Nuoriso - hyvinvointi ja elinkelpoisuus arktisissa (jälki)luonnonvarateollisissa kaupungeissa Suomessa ja Venäjällä.

Vuosikymmeniä sitten nämä kaupungit olivat siirtotyöläisten muodostamia kukoistavia neuvostoyhteisöjä. Kaivostoiminnan lisäksi niitä pyörittävät yhtiöt huolehtivat lähes kaikista elämän alueista kaupungeissa. 1990-luvulla useimmat näistä yhtiöistä siirtyivät menestyksekkäästi markkinatalouteen. Uusissa olosuhteissa jopa hyvin pärjäävien kaivosten vierellä kaupunkiympäristön kehittäminen on kuitenkin laiminlyöty.   Usein menestyvien yritysten ympäristö on täynnä teollisuusrakennusten raunioita ja hylättyjä kaivoksia. Rikollisuus, väkivalta, huumeiden ja alkoholinkäyttö ovat lisääntyneet monilla alueilla. Aiemmin kukoistavia yhteisöjä vaivaa apatia ja sosiaalinen anomia.  

Pohjoisen teollisuuskaupungeissa ihmisten kokemus asuinpaikastaan vaihtelee sukupolven mukaan. Vanhemmat ihmiset muistavat neuvostoajat, jolloin kaivoskaupunkeja asuttavat severiane (pohjoisen asukkaat) nähtiin ”pohjoisen eliittinä”. Menneisyys ja vahva paikkaan kuulumisen tunne auttaa heitä irrottautumaan nykyisestä rappion tilasta ja antaa voimaa selvitä syrjäytymisestä.

Nuorilla ei ole samanlaisia muistoja ja he valittavat usein kotikaupunkiensa jälkeenjääneisyyttä, neuvostoilmettä, tylsyyttä ja vapaa-ajan mahdollisuuksien vähyyttä. Suurin osa näiden kaupunkien työpaikoista liittyy kaivoksiin. Viime vuosina kaivokset ovat tehostaneet toimintaansa vähentämällä työntekijöitä ja siirtymällä määräaikaisiin työsuhteisiin ja aliurakointiin. Kaivosala on hyvin miesvaltainen ja erityisesti nuoret naiset kokevat mahdollisuutensa työmarkkinoilla heikoiksi. Heille avoinna ovat lähinnä sellaiset perinteisesti naisvaltaiset alat kuin terveydenhoito, hallinto ja koulutus.  

Toisaalta on myös nuoria, jotka ovat kiintyneet kotikaupunkiinsa ja päättävät jäädä

Nuoriso on usein liikkuvaa ja etsii paremman tulevaisuuden toivossa työmahdollisuuksia myös muualta. Kaikille suuret elämänmuutokset eivät kuitenkaan ole mahdollisia ja heidän on pakko jäädä kotikaupunkeihinsa. Toisaalta on myös nuoria, jotka ovat kiintyneet kotikaupunkiinsa ja päättävät jäädä erilaisten sosiaalisten, emotionaalisten ja taloudellisten syiden takia, kuten esimerkiksi läheiset ihmissuhteet, edulliset asunnot, ja pohjoisen luonto. Monet kertovat ympäröivän luonnon kauneuden kompensoivan kaupunkiympäristön rappion.

Viime vuosina pohjoisen teollisuuskaupunkeihin on ilmestynyt uusia aktiivisten nuorten ryhmiä, jotka taistelevat alueen rappeutumista vastaan ja pyrkivät tekemään kotikaupungeistaan nuorisolle paremman elinympäristön.  Nuoret ovat kehittäneet erilaisia projekteja, jotka tarjoavat vaihtoehtoja kaivostoiminnalle ja vanhanaikaiselle, neuvostotyyliselle vapaa-ajan toiminnalle. Joistakin on tullut yrittäjiä, jotka kehittävät kaupunkejaan luomalla uusia turismiin ja vapaa-ajan viettoon liittyviä palveluja. Toiset pyrkivät parantamaan elinympäristöään järjestämällä sellaista ruohonjuuritason kansalaistoimintaa kuten esimerkiksi vapaaehtoisten verkostoja auttaman vanhuksia tai köyhiä, epävirallisia kansalaisten ryhmiä kehittämään kierrätystä, artistien perustamia musiikkifestivaaleja, urheilutoimintaa ja seikkailukilpailuja. Usein nämä monokaupunkien ruohonjuuritason toimijat etsivät tukea paikalliselta suuryhtiöltä tai viranomaisilta ja ovat riippuvaisia suhteesta alueen voimakkaisiin sidosryhmiin.   

Lataa tulostettava (pdf) versio tästä.

Alla Bolotova toimii tutkijatohtorina Aleksanteri-instituutissa