Ilmastonmuutosta koskevan uutisoinnin harha-askeleet hämmentävät suurta yleisöä. Selvä alkaa tuntua epäselvältä.

Heinä-elokuun vaihteessa mediaan pullahtelee outoja uutisia, mätäkuun juttuja, jotka saavat palstatilaa lähinnä siksi, että mitään ei tapahdu. Tämänvuotisen mätäkuun ykkösjuttuna Ylen A-studiosta levisi "kohu", ettei ilmasto lämpenekään kuten on luultu, sillä vuoteen 1997 verrattuna alailmakehän lämpötila ei ole juuri noussut.

Toimittaja Matti Virtanen tivasi ympäristöministeri Ville Niinistöltä (vihr.), miksi hallituksella ei ole "suunnitelma B:tä sen varalta, että ilmasto rupeaisi viilenemään".

Väite ilmastonmuutoksen pysähtymisestä kumottiin sittemmin muun muassa Helsingin Sanomissa ja Ylekin korjaili uutisankkaa jatkojutuissaan. Silti kohu saattaa jättää suureen yleisöön tunteen, kuin vastakkain olisi tasavahvoja argumentteja.

Helsingin yliopiston aerosolifysiikan professori ja hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tulevan raportin kirjoittaja Veli-Matti Kerminen kertoo, että hänen tuntemissaan tutkijapiireissä kohu ei ole kuohuttanut, lähinnä se tuntui turhalta.

– On alkeellista jankata siitä, lämpeneekö ilmasto vai ei, kun lämpenemistä vastaan on vain vähän todellisia vasta-argumentteja, Kerminen sanoo.

Vuodet 1997 ja 1998 olivat poikkeuksellisen lämpimiä, ja niitä seurannut vuosikymmen 2001–2010 oli mittaushistorian lämpimin vuosikymmen maapallolla. Jos mittatikku asetetaan juuri vuoteen 1997, lämpeneminen näyttäisi hidastuneen tai pysähtyneen. Pitkän aikavälin trendin kannalta tällainen satunnainen lähtövuoden valinta on lähinnä tilastoviihdettä.

Meret lämpöpuskureina

Kasvihuonekaasuja on päässyt ilmakehään yhä enemmän vuoden 1997 jälkeen, joten voi toki kysyä, miksi vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen ei ollut vieläkin kuumempi. Todennäköisin vastaus on se, että lämpöä on uponnut meriin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että meret pystyisivät puskuroimaan lämpenemistä pitkällä aikavälillä.

– On vaara, että meriin varastoitunut ylimääräinen lämpö voi jossain vaiheessa kiihdyttää jyrkästi ilmakehän lämpenemistä, Kerminen sanoo.

Kermisen mukaan ilmastonmuutoksen yksityiskohdissa on paljon epävarmuutta, joita tutkitaan kiivaasti.

– Etenkin alueellisen ilmastonmuutoksen ymmärtämisessä on vielä paljon työsarkaa. Lämpenemisen vaikutus sademääriin on myös arvoitus. Mahdolliset tulvat tai kuivuuskaudet vaikuttavat elämään paljon enemmän kuin esimerkiksi yhden asteen keskilämpötilan nousu sinänsä.

Yksityiskohtien epävarmuudet eivät kuitenkaan muuta suurta kuvaa, että ilmastonmuutoksessa suurena ilmiönä olisi jotain epävarmaa, Kerminen korostaa.

"Ryhtykää hommiin!"

Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen harmitteli vuosi sitten Yliopisto-lehdessä (6-7/2012) katuvaista asennetta, jolla IPCC on reagoinut raporttiensa yksityiskohdista saamaansa kritiikkiin. IPCC lupasi tulevaisuudessa määritellä epävarmuudet yhä tarkemmin, vaikka Hukkisen mukaan ensiarvoista olisi painottaa suurta kuvaa.

”IPCC voisi sanoa poliitikoille, että teillä on jo riittävä faktatieto, ryhtykää toimiin”, Hukkinen totesi.