ALEKSANTERI INSIGHT 1/2017. Venäjän energiapolitiikan vaikutuksia paikalliseen kestävään kehitykseen ei toistaiseksi ole tutkittu systemaattisesti, kirjoittaa Daria Gritsenko.

Venäjän kiinnostus kaupalliseen toimintaan arktisilla alueilla on kokenut uuden heräämisen viidentoista vuoden aikana. Maalla ja merellä sijaitsevien luonnonvaraesiintymien sekä Koillisväylän tarjoaman kaupallisen potentiaalin ilmoitettiin Venäjän vuoden 2008 arktisessa strategiassa olevan takuu maan tulevasta taloudellisesta vauraudesta sekä vaikutusvallasta. Venäjän arktisten alueiden laajamittaisella teollistamisella saattaa olla sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia paikallisten yhteisöjen talouteen, ympäristöön ja sosiaalisiin ja kulttuurisiin asioihin.

Yamal LNG -hanke on Venäjän arktisen alueen lippulaivaprojekti. Siihen kuuluvat suuri nesteytetyn maakaasun (LNG) tuotantolaitos, kansainvälinen lentoasema sekä Ob-joen suistoalueen länsirannalle rakennettu Sabettan satama. Presidentti Vladimir Putin on toistuvasti ilmaissut tukensa hankkeelle, ja hänestä onkin tullut hankkeen ”henkilökohtainen takuumies”. Yamal LNG:stä tulee suurin nesteytetyn maakaasun tuotantolaitos napapiirin pohjoispuolella Hankkeen toteuttaa Venäjän toiseksi suurin kaasuntuottaja Novatek kiinalaisten ja ranskalaisten partnerien kanssa. Laitoksen vuosikapasiteetiksi tulee 16,5 miljoonaa tonnia. Venäjä haluaa monipuolistaa kaasuvientiään sekä päästä uusille markkinoille, joten nesteytettyyn maakaasuun panostaminen vaikuttaa loogiselta siirrolta.

Hankkeen odotetaan luovan monenlaisia etuja eli piristävän taloudellista aktiviteettia, houkuttelevan uudelleenlastaustoimintaa, tuovan työpaikkoja sekä lisäävän paikallishallinnon verotuloja. Alkuperäiskansat ja niiden kulttuuriperinne sekä ympäristö tulevat luultavasti kantamaan intensiivisen teollistamisen kielteiset seuraukset, mm. saastumisen, elinympäristöjen katoamisen ja perinteisten elinkeinojen harjoittamisen vaikeutumisen.

Paikallinen ulottuvuus on ratkaiseva tekijä Venäjän arktisen teollistamisen onnistumisen kannalta. Ilmastonmuutos etenee arktisilla aluilla nopeammin kuin muualla, eikä sen vaikutuksia jättihankkeisiin vielä ymmärretä kunnolla. Myöskään sopeutumisstrategioita ei ole juuri kehitetty. Lisäksi äärimmäisten sääilmiöiden odotettu kasvu voi tehdä pohjoisimpien alueiden toiminnan nykyistä riskialttiimmaksi sekä helpottamisen sijaan vaikeuttaa arktisten luonnonvarojen saavutettavuutta.

Väestörakenteen muuttuminen yhdessä alkuperäisten elinkeinojen vaikeutumisen kanssa saattaa synnyttää sosiaalista haavoittuvuutta, joka voi vaikuttaa teollisuusaloihin kielteisesti. Kun paljon ihmisiä muuttaa pieniin yhteisöihin, tulokkaiden sekä syntyperäisten ja alueelle aiemmin muuttaneiden välille voi syntyä sosiaalisia jännitteitä sekä maan tai resurssien käyttöön liittyviä konflikteja. Miesvoittoisen työvoiman tulva voi myös saada aikaan sukupuolten epätasapainoa.

Venäjän energiapolitiikan vaikutuksia paikalliseen kestävään kehitykseen ei toistaiseksi ole tutkittu systemaattisesti. Raaka-aineiden hyödyntämiseen käytettävien alueiden laajentaminen rajaseuduilla on lähinnä oikeutettu liittovaltion tasolla. Samalla kun paikallishallinto keskittyy arktisen alueen teollistamisen mahdollisiin taloudellisiin ja teknologisiin hyötyihin, paikalliset aktivistit korostavat haluavansa perinteisen elämäntavan otettavaksi huomioon federaation kehityspolitiikassa. Tasapainon löytäminen investointien ja tulojen (taloudellinen kestävä kehitys), luonnonvarojen ja hyväksikäyttöasteen (ympäristön kestävä kehitys) sekä paikallisväestön menettämien ja saamien mahdollisuuksien (sosiaalinen kestävä kehitys) välille vaatii jättihankkeiden paikallisten vaikutusten perinpohjaista arviointia.

Jos arktiset teollistamissuunnitelmat eivät ota huomioon energiahankkeiden pitkäaikaisia vaikutuksia paikalliseen ympäristöön ja väestöön, on vaara, että Venäjän kaupallista toimintaa arktisella alueella elvyttävät projektit toistavat Neuvostoliiton teollistamisen lippulaivojen kohtalon. Tuolloin hankkeet aiheuttivat pitkän aikavälin vahinkoja paikallisille ihmisille, ympäristöille ja talouksille – sekä lopulta kärsivät itse aiheuttamistaan vahingoista.

Daria Gritsenko toimii tutkijatohtorina Aleksanteri-instituutissa sekä kumppanina Venäjän modernisaation valinnat -huippuyksikössä.