Maailman vilkkaimmin liikennöidyn meren, Itämeren, laivaväylillä tankkerit ja rahtialukset kulkevat paikoin jonossa kuin rekat ruuhkassa. Ja kuten maantiellä, myös merellä menopelit saastuttavat ja joutuvat onnettomuuksiin.
— Ympäristö- ja turvallisuusriskien ohella valopilkkujakin pilkahtelee, tutkijatohtori Daria Gritsenko Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista toteaa.
Monet satamat ja laivanvarustamot ovat tehneet vapaaehtoisesti ekologisia ratkaisuja. Esimerkiksi Göteborgin satama on kuulu vihreydestään. Vastuullisesti liikennöivät laivayhtiöt voivat hankkia itselleen Clean Shipping -sertifikaatin. Ekologisuudesta on tullut merenkäynnin markkinoilla yksi kilpailuvaltti.
Gritsenko kehottaakin Itämeren alueen poliittisia päättäjiä ammentamaan käytännön merenkulusta ideoita suojelutyöhön. Hyvistä käytännöistä voisi tehdä sitovia normeja.
Tutkija toivottaa myös kuluttajat tervetulleiksi mukaan Itämeren pelastustalkoisiin.
— Meriteitse kuljettaminen on halpaa — osittain luonnon kustannuksella. Kuluttajien pitäisi vaatia vastuullista merenkäyntiä, vaikka se on kalliimpaa kuin vastuuton.
Kauppojen hyllyille Gritsenko toivoo uutta ekomerkkiä, joka kertoisi, että tuote on kuljetettu ympäristön kannalta kestävällä tavalla.
Monen suomalaisen silmissä Venäjä, tutkijan synnyinmaa, ei juuri ole kunnostautunut Itämeren pelastamisessa, pikemmin päinvastoin. Mieleen nousevat kuvat toimimattomista vedenpuhdistamoista ja Bronkan sataman ruoppauksista.
Pieni Suomi ja suuri Venäjä katsovat Itämerta kovin eri tavoin, Gritsenko tuumii. Suomelle meren taloudellinen ja symbolinen arvo on hyvin tärkeä. Venäjälle Itämeri on vain ison maan syrjäinen, rauhallinen kolkka.
— Itämeren painoarvon heikkeneminen Venäjällä liittyy keskusjohdon vahvistumiseen. Jos aluehallinto olisi vahvempi, Itämeren tilaankin kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Meren ongelmat näkyvät konkreettisemmin Pietarissa kuin Moskovassa.
Merenkulku ja Itämeri ovat tutkijalle tuttuja jo lapsuudesta. Kesät pieni Daria vietti suvun datshalla Itämeren rannalla Terijoen lähellä.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden Kuka nyt -palstalla 9/2015.
Daria Gritsenko: Julkaisut, projektit, aktiviteetit. Twitter: @DariaGritsenko
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.