Biotieteisiin ja ympäristön tutkimukseen akatemiarahaa yli 10 miljoonaa euroa

Suomen Akatemia on myöntänyt 25:lle Helsingin yliopiston tutkijalle ja hankkeelle rahoitusta biotieteissä ja ympäristötutkimuksessa. Aihepiirit vaihtelevat arktisesta merijäästä Amazonin alankosademetsiin ja antibioottiresistenssistä aktiinisäikeisiin.

Helsingin yliopiston osuus Suomen Akatemian biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnan äskettäin myöntämässä rahoituksessa on mittava. Puolet jaossa olleesta tutkijatohtorien rahoituksesta, yli 40 prosenttia akatemiatutkijoiden rahoituksesta ja kolmannes akatemiahankkeiden rahoituksesta myönnettiin Helsingin yliopistossa toimiville tutkijoille.

Suomen Akatemia jakoi biotieteiden ja ympäristön tutkimukseen yhteensä noin 27 miljoonaa euroa. Helsingin yliopiston osuus summasta on hieman yli kymmenen miljoonaa euroa.

Botulismin salat selville

Kaksitoista Helsingin yliopistossa toimivaa akatemiahanketta sai nelivuotisen rahoituksen. Professori Miia Lindström eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta tutkii Clostridium botulinum -bakteeria, jonka tuottama hermomyrkky, botulinumneurotoksiini, aiheuttaa hengenvaarallista neliraajahalvausta eli botulismia. Myrkkyä syntyy ympäristössä, elintarvikkeissa ja joskus suolistossa esiintyvän bakteerin kasvun aikana. Lisäksi bakteerin itiöt säilyvät elinkykyisinä epäedullisissakin oloissa jopa vuosikymmenien ajan.

– Botulinumneurotoksiinin tuotannon ja itiöitymisen välinen solutason yhteys on tuntematon. Sen ymmärtäminen avaisi uusia mahdollisuuksia C. botulinum -bakteerin aiheuttamien elintarviketurvallisuus- ja kansanterveysriskien hallintaan. Käyttämällä uusimpia solubiologian ja genetiikan tekniikoita saadaan täysin uudenlainen kuva siitä, miten bakteerikasvustot ohjaavat toksiinituotantoa ja itiöitymistä, Miia Lindström toteaa.

Yksisoluiset levät kertovat merijään vaihteluista ja ilmastonmuutoksesta

Uusia biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnan rahoittamia akatemiatutkijoita löytyy Helsingin yliopistosta viisi. Heistä yksi on Maija Heikkilä bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta. Heikkilä tutkii arktista merijäätä ja pyrkii selvittämään sen vaihteluita meren pohjaan kerrostuneiden yksisoluisten levien avulla.  

– Merijään vähentyminen on yksi vaikuttavimmista ilmaston ohjaamista muutoksista arktisella alueella. Käytännössä meillä on tietoa merijäätilanteesta vasta 1970-luvulta alkaen, jolloin satelliittikuvaukset alkoivat. Sitä edeltävältä ajalta ei ole pitkiä aikasarjoja, Maija Heikkilä toteaa.

Nykyiset ilmastomallit eivät pysty selittämään merijään luonnollista vaihtelua ja tulevia arktisten meriekosysteemien reaktioita. Vaikka Jäämeren pohjasedimentissä säilyvien yksisoluisten levien jäänteitä on jo aiemminkin käytetty laajasti ilmastoindikaattoreina, niiden yhteydestä jääekosysteemiin tiedetään vähän. Maija Heikkilä lähtee selvittämään ensin niitä vuodenaikaisia prosesseja, jotka johtavat sedimentissä säilyvien leväarkistojen syntyyn.

– Sen jälkeen tietoa tietoa hyödynnetään ekosysteemimallinnuksessa ja esiteollisten merijääolosuhteiden rekonstruoinnissa.

Akatemiahankkeiden ja -tutkijoiden lisäksi rahoitusta sai kahdeksan tutkijatohtoria Helsingin yliopistosta.

Lue lisää aiheesta: Kestävä kehitys