Ruska hehkuu vielä maisemassa, kun bio- ja ympäristötieteelliseen tiedekuntaan kuuluva Kilpisjärven biologinen asema Enontekiöllä juhlii syntymäpäiviään. Biologista asemaa ei puoli vuosisataa sitten perustettu Suomen luoteisimpaan kolkkaan sattumalta.
Helsingin yliopiston eläintieteen dosentti Olavi Kalela aloitti tutkimuksensa tunturiseudulla lähes 70 vuotta sitten, koska hän uskoi äärevän ilmaston vaikuttavan myyrien kannanvaihteluihin.
– Ja äärevyyttähän Kilpisjärvellä riittää. Meillä kasvukausi on Fennoskandian lyhin, vain noin sata vuorokautta. Etelä-Suomen kasvukausi on kaksi kertaa pitempi, kuvailee aseman nykyinen johtaja Antero Järvinen.
Sähköt tulivat kylälle ja asemalle vasta 1980-luvun alussa, viimeisinä Suomessa. Siihen asti meillä tehtiin kansainvälisestikin erittäin arvostettua tiedettä lyhtyjen valossa
Paikalliset kutsuivat professoriksi sittemmin edenneen Kalelan työtiloikseen vuokraamaa taloa Hiirimökiksi. Tutkijat elivät ja työskentelivät siellä vuosikymmeniä hyvin alkeellisissa oloissa. Sähköä ei ollut, ja talvisin lämmiteltiin öljykamiinan kyljessä.
– Sähköt tulivat kylälle ja asemalle vasta 1980-luvun alussa, viimeisinä Suomessa. Siihen asti meillä tehtiin kansainvälisestikin erittäin arvostettua tiedettä lyhtyjen valossa, Antero Järvinen muistelee.
Pohjoinen ulottuvuus
Kilpisjärven seutu on ainoa osa Suomea, joka ulottuu Skandien suurtuntureille. Jäämerelle on linnuntietä 50 kilometriä. Mutta mitä järkeä on näin pohjoisessa tutkimusasemassa?
– Yliopistollisten tutkimusasemien verkosto kattaa Suomen tärkeimmät luontotyypit varsin hyvin. Tämä on ainutlaatuista maailmassa ja merkittävä tieteellinen kilpailuetu, Järvinen sanoo.
– Kilpisjärvellä kaikki on suurta: niin korkeuserot kuin kasvi- ja eläinkantojen vaihtelutkin. Suuri luonnollinen vaihtelu on haaste tieteelliselle tutkimukselle. Vasta vuosikymmenestä toiseen jatkuvat havaintosarjat paljastavat, millainen tunturiluonto oli ennen, millainen se on tänään ja millainen ehkä huomenna. Meillä tutkitaan juuri tällaisia seikkoja.
Rakentamisen ja porojen paine
Ilmastonmuutos ei ole ainoa tunturiluontoa uhkaava vaara.
Jos opiskelijat eivät pääse tutustumaan pohjoiseen luontoon, heidän on vaikea innostua siitä
– Ajankohtainen uhka on ihmisen toiminnasta johtuva luontoalueiden supistuminen ja muuttuminen. Tiet ja muu rakentaminen pirstovat maisemaa. Porojen ylilaidunnus tuhoaa maanpinnan, kasvillisuuden ja luonnon monimuotoisuuden. Tunturit ovat vielä kauniit katsella, mutta maisemasta katoavat vähitellen kasvit ja eläimet.
Pohjoisen luonnon hyvinvoinnin tutkiminen onkin käynyt vuosi vuodelta tärkeämmäksi.
– Nuorten tutkijoiden rekrytoimisesta pitää pitää huolta esimerkiksi kurssitoiminnan avulla. Jos opiskelijat eivät pääse tutustumaan pohjoiseen luontoon, heidän on vaikea innostua siitä.
Nykyisin asemalla työskentelee vuosittain satoja tutkijoita ja opiskelijoita. Tutkimus painottuu kasvi- ja eläinekologian ohella vesibiologiaan, paleolimnologiaan, maantieteeseen ja geologiaan.
Kilpisjärven biologisen aseman kaikille avoin 50-vuotisjuhla pidetään Kilpisjärven koululla tämän viikon lauantaina, 27. syyskuuta kello 12 alkaen.
Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologinen asema
- sijaitsee Enontekiön kunnassa, 69°03'N; 20°50'E
- perustettu 1964, laajennettu 1984 ja 2003
- Helsinkiin 1 200 km, Ouluun 600 km ja Norjan Tromssaan 160 km
- vuoden keskilämpötila -2,3 °C
- lumipeite maassa keskimäärin lokakuun puolivälistä kesäkuun alkuun
- kaamos 25.11.–17.1. ja yötön yö 22.5.–25.7.
- alueella runsas joukko vaateliaita arktis-alpiinisia kasvilajeja
- 1994 Kilpisjärven yläasteen etäopetus Helsingin yliopiston II normaalikoulusta Viikistä käynnistyi ensimmäisenä Suomessa
- asemalla tehdystä tutkimuksesta syntyneitä julkaisuja noin tuhat
- vakituista henkilökuntaa 8, sesonkiaikana henkilökunnan määrä tuplautuu
- vierailevia tutkijoita vuodessa noin sata
- useita Helsingin yliopiston kursseja vuosittain, minkä lisäksi yksittäisiä Oulun, Jyväskylän, Itä-Suomen ja Tromssan yliopistojen kursseja sekä kansallisia ja kansainvälisiä tiedeseminaareja, joiden vahvuus voi olla enimmillään noin 50 henkeä