Apina opettaa empatiaa

Marmosetit ovat porukassa viihtyviä pienikokoisia apinoita. Poikasten kasvatukseen osallistuu koko apinayhteisö. Apinoita tutkimalla ihminen voi oppia myös itsestään ja kyvystään empatiaan.

Marmosetit ovat pieniä, oravan lailla vipeltäviä apinoita Brasiliasta. Apinoilla ja ihmisillä on paljon yhteistä. Marmosetit kasvattavat lapsensa yhdessä, ja johtajaparin täysikasvuiset jälkeläiset jopa kamppailevat siitä, ketkä saavat kantaa, sukia ja ruokkia ryhmän pienimpiä.

Yhteistyö ja yhdessäolo eivät suju itsestään. Ne vaativat kykyä tunnistaa lajitovereiden tunteet ja reagoida niihin. Jos tietäisimme, miten marmosettien empatia toimii, voisimme oppia jotakin myös ihmisen empatian evoluutiosta.

Tätä selvittämään Marie Skłodowska-Curie -tutkija Sonja Koski palasi Suomeen vuonna 2014. Hän sai vastikään Suomen ensimmäisen biologisen antropologian dosentuurin Helsingin yliopistossa.

Koski teki gradunsa Sumatralla languureista ja väitöskirjansa Utrechtin yliopistossa simpanssien sosiaalisista suhteista ja konfliktinratkaisusta.

– Yhtäkkiä huomasin olevani biologi, joka lukee myös kognitiivista psykologiaa ja biologista antropologiaa, Koski luonnehtii.

Tunteeko apina myötämieltä?

Jo väitöskirjaa tehdessään Koski oli sivunnut kysymystä simpanssien kyvystä empatiaan. Simpanssit ryntäävät lohduttamaan kaveria, kun tämä on saanut ryhmän sisäisissä kahinoissa kuonoonsa. Kyse on osin selustan turvaamisesta.

– Kun simpanssi menee sukimaan kaveria heti konfliktin jälkeen, se on kuin valkoinen lippu: älä ainakaan minua lyö.

Samoihin aikoihin Kosken tutkimuksen kanssa ilmestyi Englannissa toinen tutkimus, jonka tulos oli lähes päinvastainen: se puhui empatiasta lähtevän lohduttamisen puolesta.

– Näyttää siltä, että simpanssit ovat kykeneviä toistensa lohduttamiseen. Mutta se on paljolti kiinni apinaryhmän dynamiikasta.

Apinoista vauvoihin

Viime vuonna saamallaan EU:n Marie Curie -apurahalla Koski on ryhtynyt tutkimaan simpanssien sijaan marmosetteja. Koski tekee yhteistyötä Wienin yliopiston kognitiivisen biologian tutkijoiden ja näiden marmosettiyhteisön kanssa.

Marmosettien sosiaalisuus liittyy yhteiskasvattajuuteen, joka näyttää lisäävän eläinten tarvetta toimia yhdessä.

– Vaikka marmosetit ovat pieniaivoisia, niillä on kova halu tehdä asioita yhdessä. Jos yksi keksii uuden tavan avata härpäke, jossa on ruokaa, kaikki tulevat välittömästi katsomaan, että ahaa, noin se tehdään. Marmosetit myös ”höpöttävät” toisilleen jatkuvasti!

Jos marmosetit voivat opettaa meille, miten ihmisen empatia on kehittynyt, myös ihmisen empatian tutkimus voi auttaa marmosettien empatian tutkimisessa. Tämä on Kosken projektin toinen osio: selvittää, miten noin 5–15 kuukauden ikäisten lasten empatia toimii.

Kosken hypoteesi on, että empatia ei vain napsahda lapsilla päälle tietyssä kehitysvaiheessa, vaan se on meille myötäsyntyistä.

Lue aiheesta lisää 29.4. ilmestyneestä Yliopisto-lehdestä.

Lue lisää aiheesta: Kestävä kehitys