Tutkijat huolestuivat Suomen metsähakkuita lisäävistä biotaloussuunnitelmista ja laativat julkilausuman.

Timo Vesala
meteorologian akatemiaprofessori, Helsingin yliopisto:

Mistä tutkijoiden julkilausumassa on kyse?
— Metsien lisähakkuut on haluttu nähdä hiilineutraaleina. Suurelle yleisölle voi syntyä kuva, ettei metsänkäytön lisäämisellä ole seurauksia. Asia ei ole tutkimuksen näkökulmasta yksinkertainen. 
— Ilmastokysymysten lisäksi otamme lukuun lisääntyneiden hakkuiden vaikutuksen metsäluonnon monimuotoisuuteen. Biodiversiteetin kannalta lisähakkuut ovat haitallisia, vaikka ne kohdistuisivatkin vain nuoriin talousmetsiin.

Eikö uusiutuva metsä kuitenkin korjaa tilannetta? 
— Tutkijan pitää tehdä valintoja parhaan tietonsa mukaan. Olemme sitä mieltä, että ilmastonmuutos vaatii nopeasti voimakkaita päästövähennyksiä. Siihen yhtälöön lisähakkuut eivät sovi. 

Ilmastonmuutos saa Suomen metsät kasvamaan nopeammin. Miksi hakkuut ovat pahasta, kun metsää riittää?
— Puut tosiaan kasvavat ja sitovat hiiltä nyt nopeammin. Hakkuiden lisäämissuunnitelmat leikkaisivat Suomen metsien hiilinielua merkittävästi, mutta toki metsät yhä säilyisivät hiilinieluina. 
— Hiilinielun koolla on silti iso merkitys. Tärkeä vertailu ilmaston kannalta on se, että valitsemmeko merkittävästi suuremman hiilinielun vai hakkuut ja aiempaa pienemmän hiilinielun.

Miten suomalaista metsä­keskustelua voisi edistää?
— Jos kansantaloudellisista syistä päädytään kasvattamaan metsänkäyttöä, pitää myöntää, että päätöksellä on epäsuotuisia vaikutuksia ilmastoon ja monimuotoisuuteen. 
— Olisi hyvä, jos julkilausumaamme ei tyrmättäisi tutkijaporukan rettelöintinä. Nyt pitäisi vakavasti keskustella siitä, kannattaisiko ilmastonmuutoksen vuoksi hillitä hakkuita ja nostaa metsien keski-ikää nykyisestä.

Mitä ehdotuksia teillä on?
— Puuta voisi metsäpoliittisin toimin ohjata pitkäaikaiseen käyttöön. Esimerkiksi puurakentaminen on hyvä käyttökohde. Siinä hiili säilyy pitkään pois ilmakehästä, ja parhaimmillaan voidaan korvata runsaasti ilmastopäästöjä aiheuttavaa betonia.

 

Sirkku Manninen
ekologi, ympäristötieteiden tutkija, Helsingin yliopisto:

Miksi puun lisäkäyttösuunnitelmat ovat ongelma monimuotoisuuden kannalta?
— Monet uhanalaiset lajit ovat riippuvaisia lahopuusta, joka on käynyt vähiin, kun Suomen vanhoja metsiä on hävitetty. Eri eliöt tarvitsevat eri lahoamisvaiheessa olevia eri lajien puita. Yhden lajin talousmetsistä tämä kaikki puuttuu. 
— Kun hallituksen hakkuuskenaariot ja biotaloussuunnitelmat lisätään entisen käytön päälle, on vaikea ajatella, että edes loput vanhat metsät olisivat turvassa. Äänekosken, Kuopion ja Kemijärven biotuote- ja sellutehdashankkeet ovat valtavia. 

Miten suunnitelmia pitäisi korjata?
— Talousmetsien käsittelyä olisi tärkeä kehittää: suosia avohakkuiden sijaan jatkuvaa kasvatusta ja yksilajisten metsien sijaan monilajisia metsiä. 
— Suunnitelmiin kuuluu geeniperimältään tarkasti valikoiduista taimista kasvatettavia teholannoitettavia metsiä, joissa puu kasvaisi erityisen nopeasti. Tämä ei kuulosta hyvältä, ellei vastapainoksi saada lisää metsää suojeluun. 

Voiko metsäteollisuus olla kestävää?
— Kyllä Suomi tarvitsee teollisuutta, eivätkä esimerkiksi biotuotetehtaat ole vain pahasta. Niissähän tehdään myös jalostettuja tuotteita. 
— Kiertotalous pitäisi ottaa nykyistä vakavammin. Puubiomassaa ei ole järkevää käyttää energiantuotantoon, paitsi jos raaka-aine syntyy muun tuotannon sivuvirtoina. Vasta moneen kertaan käytetty puu kannattaa polttaa.

Tutkijoiden metsäjulkilausuma.

Artikkeli on julkaistu Mitä nyt -palstalla Yliopisto-lehden numerossa Y/04/17.

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.