Henkilökuva on julkaistu Yliopisto-lehdessä Y/01/16.
Kun muut lukiolaiset halusivat vaihtoon Yhdysvaltoihin 1990-luvun lopulla, Raisa Porrasmaa matkusti Japaniin. Sen estetiikka sekä yleensäkin Aasia ja buddhalaisuus olivat kiinnostaneet häntä lapsesta asti. Lukiolainen halusi nähdä Kioton kuulut pyhäköt ja temppelit, Unescon maailmanperintökohteet. Hän päätyi viiden viikon kotivierailulle Etelä-Japanin saarelle.
— Se oli mullistava kokemus pohjoiskarjalaisen peräkylän jälkeen, Juuassa varttunut Porrasmaa tunnustaa.
— Pelkäsin valtavia, kovaäänisiä laulukaskaita. Ihmettelin kotien buddhalais- ja shintolaisalttareita ja turhilta tuntuvia seremonioita. Vaikutuin autojen navigointilaitteista. Tuntui, että Japani on yhdistelmä vanhaa ja uutta, mystistä itää ja nykypäivän länttä.
Se oli aikaa ennen nykyistä, Suomessakin suosittua japanilaista populaarikulttuuria. Manga-sarjakuvista ja anime-piirrosanimaatioista ei Porrasmaa tiennyt tuolloin juuri mitään. Eikä Japanistakaan, vaikka oli opiskellut matkaa varten kuin kokeisiin.
Kotiin lähtiessään Porrasmaa ajatteli, että palaa vielä. Mutta ei enää kielitaidottomana eikä koskaan hautovan, trooppisen kesähelteen aikana.
MURAKAMIA SUOMEKSI / Nyt lähes parikymmentä vuotta myöhemmin Porrasmaa on asunut kaikkiaan viisi vuotta Japanissa ja palaa sinne aina uudelleen. Hän on kääntänyt muun muassa Nobel-kirjallisuuspalkinnon kestoehdokkaan Haruki Murakamin kaksi viimeistä kirjaa suoraan suomeksi, ja lisää käännöksiä tulee. Hän luennoi japanista ja Japanista ja on kirjoittanut kaksi sellaista tietokirjaa, jotka olisi halunnut lukea ennen ensimmäistä matkaansa.
Kaiken ohella Porrasmaa kirjoittaa väitöskirjaansa 1000–1200-lukujen Japanin hovikirjallisuudesta. Sitä osaa lukea vain harva nykyjapanilainenkaan.
— Japani-kuumeeni ei ole vieläkään hellittänyt. Japaniin liittyy kaikki, mitä olen tehnyt viimeisen viiden vuoden aikana. Vihaan ja rakastan sitä maata.
VAIKEAN KIINNOSTAVUUS / Porrasmaa syntyi Juuassa, jossa hänen äitinsä oli lukion rehtori ja isä matematiikan lehtori naapurikunnassa Nurmeksessa. Vanhemmat tartuttivat mielenkiinnon kaikkeen mahdolliseen.
— Äiti opetti kävelyretkillä kaikki kasvien nimet, isä taas Euroopan suuret joet ja sen, miten maa kiertää aurinkoa. Eräänä kirkkaana talvipäivänä isä näytti avaimen reiän avulla, mihin perustuu camera obscura.
Lomilla perhe matkaili Euroopassa. Mutta vaikuttavin oli äidin ja kahden tyttären matka Intiaan, suurten vastakohtien maahan.
— Oli 15-vuotiaalle ravistelevaa nähdä kerjäläisslummit ja samalla asua hotellissa, jossa yöpyi myös Sri Lankan silloinen presidentti.
Porrasmaasta kasvoi hikipinko.
— Kiinnostuin japanista, kun kuulin, että kielen kirjoitusjärjestelmä on maailman vaikein.
Samalla Porrasmaa ehti opiskella muun muassa ranskalaista filologiaa, neljää muutakin kieltä sekä yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa.
— Vaihdoin sitten Japanin tutkimukseen. Sen opiskelu oli kielen ohella myös perehtymistä maan historiaan, yhteiskuntaan ja politiikkaan.
Japanin kirjainmerkkien opettelu on Porrasmaasta pikkutarkkaa nysväämistä merkki merkiltä. Niitä on kolmenlaisia, ja niiden omaksumiseen menee japanilaisilta koko peruskoulu eli yhdeksän vuotta. Sanomalehden lukuun tarvitaan vähintään 2 100 merkin taito.
— 3 000 merkkiä on erinomainen määrä japanilaiselle. Niin paljon tuskin sentään vielä osaan, hän arvelee vaatimattomasti.
KIELI KUIN MAISEMA / Japanin kieli kiehtoo yhä Porrasmaata. Kirjoitettuna se on kuin maisema. Subjekti jää usein avoimeksi, asiat vain tapahtuvat. Lukijan täytyy päätellä asiayhteydestä ja tilanteesta, kuka tekee ja toimii.
— Japanilainen lukija yleensä ymmärtää sen vaistomaisesti, mutta jopa ammattikääntäjä saattaa erehtyä.
Sanajärjestys poikkeaa täysin vaikkapa indoeurooppalaisista kielistä. Verbi sijaitsee lauseen lopussa, ellei sitä ole jätetty pois.
Japanin vokaalit ääntyvät miltei samoin kuin suomessa. Tosin sama merkki voi ääntyä monin eri tavoin, jolloin merkityskin muuttuu. Kieli on myös vahvasti hierarkkinen ja fraasikeskeinen.
— Puhutellessani pomoani tai opettajaani minun on käytettävä kunnioittavaa kieltä, kehuttava vastapuolta ja vähäteltävä itseäni kohteliaisuussääntöjen mukaan. Opettaja tai pomo voi valita, puhutteleeko minua jäykän muodollisesti vai rennon toverillisesti.
Kunnioittavan kielen hallitseminen kertoo sivistyneisyydestä, tahdikkuudesta ja tilannetajusta. Se on olennainen osa japanilaista asiakaspalvelua.
— Kun palasin Suomeen ensimmäisen Japanin-vuoteni jälkeen, ihmettelin suomalaisen lähikaupan myyjän tylyyttä.
Tavallisessakin keskustelussa japanilaiset myötäilevät puhujaa nyökkäilemällä tai ynähtelemällä.
— Japanin vaikutusta on sekin, että huomaan pyyteleväni Suomessa anteeksi eri tilanteissa, Porrasmaa kertoo.
SIISTIÄ JA JÄMPTIÄ / Porrasmaata ihastuttaa Japanissa eläminen vuodenkierron mukaan. Jokaiseen vuodenaikaan kuuluvat sen mukaiset ruoat, juomat, vaatteet, juhlat ja tavat.
— Syksyn ruskaa jännitetään television säätiedotuksissa yhtä kiihkeästi kuin kevään kirsikankukkia.
Myös jämptiys ja huomaavaisuus viehättävät.
— Junat kulkevat ajallaan, ja mahdollisia myöhästymisiä pahoitellaan hirveästi. Kukaan ei puhu junassa kännykkään. Se on myös pidettävä äänettömällä, siitä aina kuulutetaan. Ani harvoin kukaan myöskään tönii tai luovii ruuhkassa eteenpäin kyynärpäätaktiikalla, Raisa Porrasmaa kertoo.
Hän hämmästelee, miten joustavasti elämä sujuu hiukan Suomea suuremmassa maassa, jossa on 127 miljoonaa asukasta. Kaupunkien kadut ovat siistejä, elämä järjestäytynyttä ja kontrolloitua.
— Hiotut toimintamallit ja ihmissuhdeverkostot luovat turvallisuuden tunnetta ja ylläpitävät järjestystä. Kaikki toimii hyvin niin kauan kuin tapahtumat noudattavat tuttua kaavaa.
Muotoa ja järjestystä pidetään usein jopa sisältöä tärkeämpänä.
— Maa on myös talousvaikeuksista ja yhteiskunnallisista ongelmista huolimatta yhä maailman turvallisimpia. Tosin luonnonkatastrofeja Japanissa kyllä piisaa, ja turvallisuus horjui pahasti vuoden 2011 Fukushiman ydinvoimakatastrofin vuoksi.
KAIKKI PAPERILLE / Alussa Porrasmaata ärsytti se, että ohjeistuksia ja kieltoja on Japanissa paljon, kaikkialla: varo kynnystä, älä päästä koiraa vapaaksi, älä jätä lasta yksin, älä unohda sateenvarjoa!
Myös ylenmääräinen byrokratia uuvuttaa.
— Kaiken on oltava paperilla, mieluummin moneen kertaan.
Parhaimmillaan japanilaiset ovat tiimityössä, Porrasmaa kertoo. Taitoon toimia ryhmässä ja tsemppihenkeen koulii tehokkuuteen tähtäävä kilpailu. Ensin kilpaillaan, että lapsi pääsee hyvään lastentarhaan, sitten hyvään kouluun, lukioon, yliopistoon ja lopuksi hyvään työpaikkaan.
— Minullakin on tsemppifiilis Japanissa, mutta pessimistinen asenne Suomessa.
MUOKATTU, SITEN KAUNIS / Matkailumainosten Japani on henkeäsalpaavan kaunis maa, design yksinkertaisen tyylikästä, teehuoneet esteettisiä ja zentemppelit avaran hiljaisia. Arkitodellisuus on sitä vastoin usein mautonta, muovista ja räikeää, niin kodit kuin kaupungitkin. Mutta on kaupunkien valoissakin oma lumonsa, Porrasmaa tuumii.
— Tokio on parhaimmillaan iltahämärissä neonvalojen syttyessä.
Kauneus löytyy muotoon leikatuista männyistä pikkuruisilla pihoilla, punaisista paperilyhdyistä japanilaisravintoloiden ovilla ja kukkavaahtoon puhkeavista kirsikkapuista.
Jos on elänyt 18-vuotiaaksi metsäisessä kunnassa, ei pidä edes puistoa luontona. Mutta Japanissa ajatellaan, että on ihmisen tehtävä kesyttää ja muokata häntä ympäröivä villinä rehottava luonto.
— Luonto rajataan sopivaan kehykseen ja muokataan silmää miellyttäväksi kuin bonsaipuu. Ei ole niin pientä pihaa, etteikö sinne mahtuisi pientä luontoa. Vaikka parvekkeen nurkkaan.
Sama muokkaaminen ja kouliminen näkyvät myös ihmisissä.
— Japanilaiset naiset ja nykyisin yhä useammin myös nuoret miehet ovat viimeisen päälle huoliteltuja, meikattuja ja laitettuja. Naisen perinteinen kauneusihanne on suloinen, tyttömäinen. Japani on myös univormujen ja tilannepukeutumisen maa.
NAISEN OSA / Japanissa naisen asemaa kuvaa se, että kovin usein mies istuu itsestään selvästi vaikka bussissa, ja vaimo seisoo.
— Mies tosin voi kiikuttaa palkkansa kotiin vaimolleen, eikä japanilainen kotirouva ole suinkaan heikko. Hän toimii aktiivisesti esimerkiksi vapaaehtoistyössä.
Naiset ovat olleet sivussa työelämästä, koska Japanissa on pidetty yllä perinteistä kuvaa miehestä elättäjänä. Huono taloustilanne muuttaa nyt kuvaa. Etenkin nuoremmat naiset ottavat entistä näkyvämpää roolia yhteiskunnassa.
— Japanissa on myös kasvava joukko osa-aikatyöläisiä. He elävät kädestä suuhun. Etenkin yksinhuoltajanaiset ovat ongelmissa.
Japani myös vanhenee nopeimmin maailmassa, mutta siirtolaispolitiikka on ollut toistaiseksi varsin nihkeää.
— Nyt on tosin ruvettu värväämään Filippiineiltä ja Malesiasta työvoimaa, jota koulutetaan hoitajiksi.
Vieraaksi kutsuttuja ulkomaalaisia kohtaan käyttäydytään usein kiusallisen kohteliaasti ja vieraanvaraisesti. Silti moni Japanissa vakituisesti asuva ulkomaalainen tuntee itsensä aina ulkopuoliseksi, Porrasmaa arvioi.
SUULAS NYSVÄÄJÄ / Raisa Porrasmaa itse nauttii tietynlaisesta sivullisen roolista. Hän sukkuloi maiden välillä ja tuntee olevansa sillanrakentaja. Hän haaveilee, että voisi suomentaa uutta kirjallisuutta Japanista — ja myös ranskalaista kaunokirjallisuutta.
Tutkijan uraa Porrasmaa ei koskaan suunnitellut.
— Hain aikoinaan melkein vitsinä Suomen Akatemian tutkija-apurahaa. Sen jälkeen olen ajautunut asiasta ja tehtävästä toiseen. Olen mennyt mukaan kaikkeen kiinnostavaan, mihin on pyydetty.
Alun perin hän ei aikonut opettajaksi eikä kääntäjäksikään, mutta on saanut kiitoksia kummastakin työstä. Hän ihmettelee myös, miten hän suulaana ihmisenä päätyi nysväämään kotona käännöksiä.
— Toisaalta, minulla ei ole televisiota, en ole sosiaalisessa mediassa enkä vietä vilkasta sosiaalista elämää. Miesystäväni kaivaa hautoja Kouvolassa. Hän on agrologi ja opiskellut kulttuuriantropologiaa ja filosofiaa, mutta ei ole saanut alansa töitä. Kohtalonomainen suhteemme on kestänyt yli kymmenen vuotta. Senkin, että olen ollut pitkiä aikoja Japanissa.
RAISA PORRASMAA
SYNTYNYT / Juuassa 1981.
AMMATTI / japanologi, kääntäjä ja tietokirjailija.
KOULUTUS / Filosofian maisteri Helsingin yliopistosta 2010. Valmistelee Japanin klassista kirjallisuutta käsittelevää väitöskirjaansa Helsingin yliopistoon. Opiskellut japania, englantia, ranskaa, saksaa, venäjää, kiinaa sekä klassista japania ja kiinaa.
ASUU / Helsingissä ja Tokiossa.
PERHE / Asuu yksin, miesystävä.
TUOTANTOA / Porrasmaa, Raisa: Japani pintaa syvemmältä: Muutakin kuin sake, sushi ja samurait, Atena, 2012, Porrasmaa, Raisa ja Asikainen, Petri: Temppelin hämärästä matsurin vilinään: Nojatuolimatka Japanin kulttuurihistoriaan, Atena, 2014. Suomentanut suoraan japanista Haruki Murakamin teokset Värittömän miehen vaellusvuodet, Tammi, 2014 sekä Maailmanloppu ja ihmemaa, Tammi, 2015.
Suomennos Hiromi Kawakamin esseestä Blue moon julkaistu Granta-aikakauskirjan numerossa 5 (Venäjä), Otava, 2015.
Uusin käännös Takashi Hiraiden teos
Kissavieras, Schildts & Söderströms,
ilmestyy helmikuussa 2016. Syksyllä 2016 ilmestyy Porrasmaan toimittama Ennen
ja nyt -historian verkkojulkaisun erikoisnumero Japanin kirjallisuushistoriasta.
MIELIPUUHAT / Lukeminen, äänikirjojen kuuntelu, maalaaminen, liikunta.
MOTTO / ”Valoisin mielin tulevaan!”