J. V. Snellman rakensi suomalaista kansallisuusaatetta hegeliläisen filosofian pohjalta

G. W. F. Hegeliä (1770–1831) pidetään yleisesti yhtenä vaikutusvaltaisimmista uuden ajan filosofian ajattelijoista. Suomi oli ensimmäisiä ei-saksankielisiä maita, jossa luennoitiin Hegelin filosofiasta, ja mm. J. V. Snellman (1806–1881) hankki siitä syvällisen ymmärryksen. Voikin sanoa, että suomalaisen kansakunnan rakentamisessa oli 1800-luvulla hegeliläinen sävy.

Valtiomies ja kansallisfilosofi

– Snellman muistetaan nykyään ennen kaikkea vaikutuksestaan Suomen markan käyttöönottoon ja suomen kielen aseman parantumiseen 1800-luvulla. Snellman kouluttautui kuitenkin alun perin filosofian alalle. Toisenlaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa hän olisi hyvinkin voinut luoda menestyksekkään kansainvälisen tutkijan uran, kertoo tutkija Lauri Kallio. Kallion väitöskirja J. V. Snellmanin persoonallisuusfilosofia (J. V. Snellmans Philosophie der Persönlichkeit) tarkentaa kuvaa Snellmanin työstä akateemisen filosofian parissa.

Snellmanin filosofin ura eteni lupaavasti 1830-luvulla. Voimakastahtoinen pohjalainen dosentti sai kuitenkin Nikolai I:n ajan Suomessa radikaalin maineen eikä saanut virkaa Suomen ainoasta yliopistosta. Aleksanteri II:n noustua valtaan Snellman nimitettiin lopulta professoriksi. Tällöin hänellä ei ollut enää aikaa ryhtyä laajamittaiseen tutkimustyöhön.

Hegelin lumoissa

Snellmanin ensimmäinen filosofinen päätyö, saksaksi laadittu Persoonallisuuden idean spekulatiivisen kehittelyn yritys (1841) oli kannanotto Keski-Euroopassa käytyyn keskusteluun Hegelin filosofiasta. Keskustelun kiistakapulana oli erityisesti Hegelin filosofian suhde kristinuskoon. Pääjako kulki ns. hegeliläisen oikeiston ja vasemmiston välillä. Snellman pyrki osoittamaan, että molemmat keskustelun pääosapuolista olivat tulkinneet Hegeliä väärin.

– Toisaalta voidaan sanoa Snellmanin olleen osin myös "Hegelin lumoissa". Hän hyväksyi Hegelin filosofian perusteesit kritiikittä eikä kyennyt ennakoimaan Hegelin filosofian kriisiä 1840-luvun alkupuolella, Kallio toteaa.

Kriisi oli seurausta erityisesti L. Feuerbachin (1804–72) menestysteoksesta Kristinuskon olemus (1841). Feuerbach kyseenalaisti koko Hegelin filosofian perusajatuksen todellisuuden henkisestä perusluonteesta. Snellman kommentoi Feuerbachin aiempia töitä, muttei ennakoinut Hegel-kritiikin terävöitymistä. Tämä vaikutti ratkaisevasti Persoonallisuuden idea –teoksen suosioon: se painui unholaan pian ilmestymisensä jälkeen.

Vaikutus Suomessa

Hegeliläinen vaikutus näkyi Kallion mukaan kuitenkin myös suomalaisen kansakunnan rakentumisessa.

– Erityisesti Snellmanin korostama sivistysajatus, joka hänen aikanaan toteutui esimerkiksi kansakoululaitoksen muodossa, pohjautui hegeliläiseen ajatusmaailmaan. Ajatus laaja-alaisesti sivistyneestä kansakunnasta muodostui sittemmin suureksi menestystarinaksi Suomessa.

FM Lauri Kallio väittelee Helsingin yliopistossa 1.6.2017 kello 12 aiheesta "J. V. Snellmans Philosophie der Persönlichkeit" (J. V. Snellmanin persoonallisuusfilosofia). Väitöstilaisuus järjestetään yliopiston päärakennuksen auditoriossa XIV.

Vastaväittäjänä on professori Andreas Arndt, Humboldt-Universität zu Berlin, ja kustoksena on professori Vesa Oittinen.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.