Maatalous on muovannut pysyvästi Euroopan maisemia ja kulttuureja. Maanviljelyn kannalta heikosti tuottavilla alueilla elää tavallisesti enemmän uhanalaisia lajeja, ja juuri nämä alueet ovat suurimmassa vaarassa kadota perinteisen maanviljelyksen väistyessä tehotuotannon alta. Euroopassa harjoitetussa maatalouden ympäristöpolitiikassa keskeisellä sijalla ovat viljelysmaat, jotka ovat suojelun kannalta merkittävien lajien osalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Maanviljelijät voivat saada tukea tällaisten alueiden hoitoon. Traci Birge tarkastelee väitöskirjatyössään suomalaisten maanviljelijöiden toimintaa ja päätöksentekoa maatalousmaiden luonnonsuojelussa.
– Tutkimuksessani maanviljelijät suhtautuivat positiivisesti tulosperusteiseen lähestymistapaan ympäristötavoitteiden saavuttamisessa. Moni maanviljelijä tekee jo erilaisia pieniä ja suurempia tekoja monimuotoisuuden hyväksi omalla kustannuksella tai korvausta vastaan, kertoo Helsingin yliopistossa väittelevä Birge.
Rahasta vai rakkaudesta luontoon?
Maanviljelijät osallistuivat olemassa olevaan luonnonhoitopeltojen ympäristökorvauksella tuettuun suojeluun pääasiassa siksi, että he kokivat sen helppona matalan kynnyksen maataloustukena. He eivät niinkään ole tottuneet ajattelemaan luonnon monimuotoisuuden tai muiden tulosten saavuttamista tätä kautta. Birgen tutkimuksessa tuli kuitenkin esiin myös maanviljelijöitä, jotka lähestyivät toimintaa luontoarvojen pohjalta, minkä lisäksi hän tunnisti myös erityisen ’perinnebiotooppiyrittäjän’ maanviljelysmallin.
Birge kartoitti maanviljelijöiden- ja maanomistajien motivaatioita ja päätöksentekoa perinnebiotooppien hoidossa. Perinnebiotoopit ovat perinteisen maatalouden muovaamia pysyviä heinänkorjuu- ja laidunmaita, jotka ovat erityisen lajirikkaita. Suomessa perinnebiotoopeista on jäljellä vain noin yksi prosentti verrattuna tilanteeseen 100 vuotta sitten, joten tarve löytää kannustimia maanomistajille perinnebiotooppien ylläpitämiseen on kiireellinen. Birge löysi perinnebiotooppien hoidolle monia syitä. Hän havaitsi, että viljelijät arvostavat perinnebiotoopeja, mutta haluavat samalla vapauden päättää itse maankäytöstään. Ympäristökorvauksen merkitys maatilan päätöksiin vaihteli, mutta tukea kuitenkin useimmiten pidettiin tekijänä joka mahdollista perinnebiotooppien hoidon.
Toiseksi Birge rakensi hypoteettisen tulosperusteisen ympäristökorvauksen, jossa maanviljelijöille maksetaan korvausta luonnon monimuotoisuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamisen perusteella. Mallina käytettiin luonnonhoitopeltoa. Lisäksi Birge selvitti eri toimijoiden suhtautumista tähän malliin. Ranskasta ja Saksasta on saatu hyviä kokemuksia tällaisesta tulosperusteista ympäristökorvauksesta.
Birgen tutkimus osoittaa merkittävää epäyhtenäisyyttä esimerkiksi maanviljelijöiden käyttäytymisessä, maanviljelystavoissa ja maatilojen rakenteissa. Ajatus siististä ja avoimesta maisemasta näkyi kuitenkin selkeänä kaikissa tapauksissa ja vaikutti hoitoon liittyvään päätöksentekoon.
– Myös tutkimus tukee omalta osaltaan yhä enemmän viljelysmaiden suojelun kehittämistä edistämällä maanviljelijöiden aktiivista osallistumista. Tätä kautta voidaan luoda pitkän tähtäimen asenteellisia muutoksia sekä tehostaa maatalouden ympäristötukien käyttöä, summaa Birge
Väitöstilaisuus:
LSc. Traci Birge väittelee 22.9.2017 kello 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "The nature of farmers - farm-level decision making for farmland conservation targets" (Maanviljelijöiden luonto: Tilatason päätöksenteko maatalousalueiden luonnonsuojelutavoitteista).
Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Metsätieteidentalo, Latokartanokaari 7, sali 104 (ls B7).
Vastaväittäjänä on Research Professor Rob Burton, Centre for Rural Research, Norway, ja kustoksena on professori Juha Helenius.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
Väittelijän yhteystiedot:
LSc. Traci Birge, puh. 050 353 4873, traci.birge@helsinki.fi