Meidän tuntemamme elämä voidaan kenties yksinkertaisimmin määritellä toteamalla, että kaikki elävä kuluttaa energiaa, sanoo lääkäri, patologi ja kehitysbiologian tutkija, professori Hannu Sariola.

Biologista elämää edustavat kiistatta eläinkunta ja kasvikunta, mutta entä kun siirrytään mikromaailmaan – missä elollinen loppuu ja eloton alkaa?

Sariola asettaa rajan virusten kohdalle. Niillä ei ole itsenäistä elämää, hän perustelee.

Virustutkija, professori Sarah Butcher asettuu samalle kannalle, mutta kertoo että asiasta ei ole täyttä yksimielisyyttä virustutkijoidenkaan keskuudessa. – Biologisessa mielessä elämään kuitenkin kuuluu tiettyjä prosesseja, kuten hengitys ja energia-aineenvaihdunta. Siinä mielessä virukset eivät ole eläviä, Butcher sanoo.

– Jos virus luokiteltaisiin eläväksi, eikö silloin myös tietokonevirus olisi elävä, Sariola huomauttaa. – Sekin tarttuu, monistaa itseään ja leviää.

Uudentyyppistä elämää 

Biologisen elämän ja kone-elämän rajapinnalla tapahtuu parhaillaan paljon ihmeellisiä asioita. Tutkijat pystyvät rakentamaan laboratoriossa synteettisiä bakteereita, robotiikka kehittyy huimaa vauhtia ja biomateriaalit korvaavat eläviä kudoksia.

– Kaiken tämän seurauksena voi pian olla olemassa täysin uudentyyppistä elämää jossain vanhan elämän ja robotiikkaelämän välimaastossa, sanoo ekologia- ja evoluutiotutkija, akateemikko Ilkka Hanski.

Hanski on huolissaan maapallon nykyisten elämänmuotojen puolesta. Osa synteettisen biologian tutkijoista kenties ajattelee, ettei ”vanhan elämän” katoamisella ole niin väliä – voidaanhan aina tehdä uutta. Hanskin mielestä tämä osoittaa, ettei ekologisten vuorovaikutussuhteiden ja niiden evoluution kompleksisuutta ymmärretä.

– Jo kolmen eri olion vuorovaikutussuhteet tuottavat hyvin monimutkaista dynamiikkaa, hän huomauttaa.

"Jotta ”vanha elämä” voisi säilyä maapallolla, ihmisten pitäisi löytää vastaukset moniin megaluokan kysymyksiin. Yksi näistä suurista haasteista on nykyinen jatkuvaan kasvuun perustuva globaali markkinatalous."

 – Tällä hetkellä meillä ei ole tälle järjestelmälle vakavasti otettavaa vaihtoehtoa, mutta meidän olisi löydettävä tie kohti sellaista vakaata taloutta, joka ei olisi riippuvainen jatkuvasta kasvusta. Talouden vakaus on kuitenkin ehdoton edellytys sille, että ympäristöongelmia voidaan ryhtyä vakavasti ratkaisemaan, Hanski sanoo.

Professori Hannu Sariola ei näe ihmiskunnan tulevaisuutta kovin valoisana. – Lajina olemme syöksykierteessä. Olemme aiheuttaneet liikaa häiriötä tällä planeetalla.

Lisää elämän liukuvista rajoista Suurin piirtein tätä elämä on -artikkelissa

Helsingin yliopiston Ihme elämä -tiedeteema pohtii elämän syvintä olemusta ja sen häilyviä rajapintoja maalis-huhtikuussa 2016.