Tennispalatsin ympäristöön on ilmestynyt outoja ja synkkiä hahmoja. Mustanpuhuvat fantasiaveistokset johdattelevat kulkijat Helsingin kaupungin taidemuseon Happy End? -näyttelyyn.
Tennispalatsin taidemuseon alakerrassa yhdeksän nykytaiteilijaa on paneutunut nuorten väkivaltaan ja kaupallisuuteen. Myös Kampin metroasemalla on esillä teoksia näyttelystä, jonka pääteemoja ovat kuluttaminen ja globaali etiikka. Yläkerrassa moskovalainen taitelijaryhmä AES+F käsittelee samoja aiheita videoteoksen ja installaation keinoin.
Huolimatta siitä, että näyttelyn teokset ovat uusia, niissä on jotakin häiritsevän tuttua. AES+F:n videoteoksessa Trimalkion pidot ihmiset syövät ja juovat kuin muinaisessa Rooman valtakunnassa – vain hetkeä ennen sen tuhoutumista. Myös installaatio Viimeinen mellakka kuvaa rappeutumista ja vallankumousta kuvallisten sitaattien avulla. Näyttelyn teoksissa on yhtälailla lainauksia suurten mestareiden, kuten Rogier van der Weydenin ja Caravaggion teoksista, vanitas-maalauksista kuin Stanley Kubrickin elokuvistakin. Tarkoin valitut mallit poseeraavat ja elehtivät klassisesta kuvataiteesta tutuissa asennoissa. Monet alkuperäiskuvista ovat väkivallalla ladattuja kuvia, jonka vuoksi kuvissa on läsnä vaaran momentti. Kaikessa turmeltuneisuudessaan ja hedonismissaan henkilöhahmot ovat silti hitusen viattomia ja haavoittuvaisia.
AES+F:n runsaasti mielikuvia herättävät, vahvasti semioottiset teokset ovat perivenäläisiä; itänaapurissa on aina uskottu uskonnollisten ikonien, erilaisten poliittisten monumenttien, statussymbolien ja muiden visuaalisten merkkien vaikuttavuuteen ja voimaan. Tyypillistä venäläiselle taiteelle on myös mytologian, historian ja todellisuuden sekoittaminen.
Peiliin katsomisen paikka
Museon näyttelytilaa laajentaa Joakim Breitensteinin ideoima Mirror-videoteos, josta voi kurkata oman kuvajaisensa lisäksi toiseen tilaan. Teoksen toinen interaktiivinen peili on samanaikaisesti nähtävissä Helsingin yliopiston pääkirjastossa Kaisa-talossa.
Happy End? -näyttely on hyvä paikka peilata omia arvojaan. Näyttelyyn liittyvän luentosarjan pohdittavaksi jää, millaiseen markkinahintaan luonnonvaroja, ihmisoikeuksia ja viattomuutta myydään ja ostetaan suurissa ylikansallisissa yrityksissä.
Museon ulkopuolella demonien varjot pitenevät samalla, kun kauppakeskus ja elokuvateatteri alkavat täyttyä rahojaan, aikaa ja nuoruuttaan tuhlaavista nuorista. Jäävätkö nuoret ottamaan etäisyyttä kaupallisuuteen vai onko heidän tehtävänsä vain kuluttaaa? Näyttelylle ei voi löytää Kampin miljöötä sopivampaa paikkaa; se kommunikoi ympäristönsä kanssa saumattomasti – ehkä liiankin hyvin. Vakavista aiheistaan huolimatta näyttely ei ole täysin pessimistinen. Siinä on myös samantapaista kauneutta ja uljautta kuin vain nuoruudessa on.
Loppu hyvin? -luentosarja järjestetään yhteistyössä Helsingin kaupungin taidemuseon, Helsingin seudun kesäyliopiston ja Yliopisto-lehden kanssa.