Järviruo’on röyhyistä saa kirkkaan vihreää väriä ja verihelttaseitikeistä jopa neonsävyjä. BioColour-tutkimushanke pureutuu luonnonväreihin entistä tarkemmin. Jatkossa selviää, miten kasveista, mikrobeista sekä metsä- ja ruokateollisuuden sivuvirroista saatavia luonnonväriaineita voisi käyttää tekstiileissä, pinnoitteissa ja pakkauksissa.
Tutkijat ovat kutsuneet apuun myös muassa sieni- ja kasvivärjäyksen harrastajat. Heiltä kerätään sekä lankanäytteitä että värjäystietoa.
Luonnonväriaineet ovat keskimäärin vähemmän myrkyllisiä kuin teollisuuden käyttämät synteettiset värit, joilla voi olla esimerkiksi mutageenisiä eli eliöiden geenejä muuttavia vaikutuksia.
— Mutta luonnonväriaineetkin voivat olla haitallisia, minkä vuoksi niitä täytyy tutkia kriittisesti ja huolella, hankkeen vuorovaikutusvastaava Riikka Alanko sanoo.
Värjäysprosesseja täytyy kehittää.
— Väriaine pitäisi saada kiinnittymään kuituun niin, että siitä ei pesuissa tai huuhteluissa irtoa mitään.
Luonnonväriaineiden hajoavuus voi kuitenkin olla myös etu vaikkapa kompostoituvassa pakkausmateriaalissa. Toistaiseksi pakkaukset saavat sävynsä pääosin synteettisistä väriaineista, koska muita ei ole saatavilla.
Helsingin yliopistosta hankkeeseen osallistuu käsityö- ja kotitaloustieteen sekä kuluttajatutkimuksen asiantuntijoita.
Luonnonvärjäyksen harrastaja, lähetä tutkijoille näyte värjäämästäsi langasta! Lisätietoja Biocolour-tutkimushankkeen sivuilta.
Uutinen on julkaistu Yliopisto-lehdessä 7/2020.