– Yliopiston tehtävä on nähdä kvartaalitalouden ja päivänpoliittisten suhdanteiden taakse, ja keskittyä syvällisesti pitkän aikavälin haasteisiin, sanoo Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kivinen.
Lännen ja Venäjän kiristyneet välit ja itänaapurin päivänpolitiikka puhuttavat tutkimusmaailmaa. Näin myös ilmakehätieteiden ja Venäjän-tutkijoiden Grand Challenges & Northern societies -manifestin julkaisutilaisuudessa 17.8. Tutkimusaloite tuo yhteen ilmastotieteet ja Venäjä-tutkimuksen, kaksi Helsingin yliopiston huippualaa.
Ulkopoliittisista esteistä huolimatta tehokkaampaan tiedeyhteistyöhön on tarve, ja isoihin kysymyksiin on tartuttava heti, kahnausten rauhoittumista odottelematta.
– Hiilidioksidipitoisuus on tällä hetkellä ilmakehässä yli 400 miljoonasosaa, ja sadan vuoden päästä nykyvauhdilla yli 500. Se on jo aivan liikaa. Päästöt pitää saada vähenemään ja hiilinielut voimistumaan seuraavan 40 vuoden aikana, sanoo ilmakehätutkija, akatemiaprofessori Markku Kulmala.
Suuret haasteet, tieteen keinot
Yksi pohjoisen ilmastoyhteistyön ensimmäisiä tavoitteita on saada pohjoiselle alueelle kattava mittausverkosto. Kasvihuonekaasujen lisäksi samoille asemille olisi tarkoitus tulla aerosoli- ja biosfäärimittauksia Hyytiälän SMEAR-mittausaseman malliesimerkin mukaisesti.
Venäjän energiapolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen muistuttaa, että suuret taloudet ovat suurimpia saastuttajia. Ne eivät ymmärrettävästi ole valmiita luopumaan saavutetusta taloudellisesta asemastaan.
Tällä hetkellä tilanne ei ole valoisin mahdollinen. Venäjä on riippuvainen energiantuotannosta, eikä ympäristönäkökulmille tunnu aukeavan sijaa talouspoliittisessa keskustelussa.
– Siksi täytyy löytää tie, joka on hyvä sekä energiapoliittisesti että ilmaston kannalta, Tynkkynen sanoo.
Tutkimustieto voi avata politiikalle kestäviä uria vain, jos sitä saatavilla. Helsingistä käsin johdetun PEEX-hankkeen tavoitteena on tehdä ilmastotutkimusyhteistyötä venäläisten ja kiinalaisten kollegoiden kanssa. Työ on jo hyvässä vauhdissa.
– Peex-tutkimusyhteisö on kunnianhimoltaan samaa luokkaa kuin hiukkasfyysikoiden CERN, sanoo PEEXin tutkimuskoordinaattori Hanna Lappalainen.
Suomi on tutkimuksen suurmaa
Akatemiaprofessori Kulmala on tehnyt pitkäjänteistä tutkimusyhteistyötä niin kiinalaisten kuin venäläisten kollegoidensa ja viranomaistahojen kanssa.
Tuore osoitus venäläisten arvostuksesta Kulmalaa kohtaan on hänen keskiviikkona 19.8. Venäjän maantieteelliseltä seuralta Moskovassa saamansa Fedor P. Litke Gold Medal -palkinto. Kunnianosoituksen perusteena ovat professorin ansiot ilmakehätieteen, meteorologian ja klimatologian aloilla, ja ele on poikkeuksellinen, sillä vuodesta 1874 jaettua mitalia on harvoin annettu Venäjän ulkopuolelle.
Venäjän toimet ovat ratkaisevia yhteiselle ilmastolle, Kulmala muistuttaa, ja Suomi voi osaltaan olla avaintekijä Venäjän saamisessa mukaan ilmastotyöhön. Maailman viitatuin ilmakehätieteilijä pitää Helsingin yliopiston tutkimuspohjaa tähän työhön loistavana.
– Vain Saksan Max Planck -instituutille olen vähän kateellinen, mutta sillekin ainoastaan perusrahoituksesta, Kulmala sanoo viitaten instituutin yli puolentoista miljardin euron vuotuiseen, alati kasvavaan julkiseen rahoitukseen.
Kulmalan tutkijaryhmän yhteistyö Aleksanteri-instituutin kanssa on luontevaa. Professori sanoo, ettei löytäisi mistään osaavampaa kumppania. Kaima Kivinen Aleksanteri-instituutista komppaa:
– Venäjä-tutkimuksessa Suomi on yksi suurista. Tähän asemaan liittyy myös suuri vastuu.
Voimakkaasti keskusjohtoisten maiden kuten Kiinan ja Venäjän kanssa operoitaessa poliittisen järjestelmän tuntemus ja hyvät pitkäjänteiset suhteet ovat vielä tavallistakin tärkeämpiä.