Miten Helsinki kohtelee luontoaan, viheralueisiin perehtynyt ympäristötieteilijä Kati Vierikko?
— Helsingissä viheralueiden arvot on tunnistettu ja niistä ollaan ylpeitä, mutta kaavoituksessa ne joutuvat kurimukseen. Kyse on usein insinöörivihreydestä: rakennetaan tehokkaita kosteikkoja ja viherkattoja hulevesien hallitsemiseksi, mutta arvostus luonnontilaisia metsiä kohtaan on katoamassa. Halutaan ”pöhinäkaupunki”, jonne metsät ja villieläimet eivät kuulu.
Minkälainen on kestävästi suunniteltu kaupunki?
— Kestävään kaupunkiin kuuluvat sekä ekologiset käytännön ratkaisut että villi luonto. Esimerkiksi Kiinassa on innostuttu sadevettä sitovista ”sienikaupungeista”, joissa luonnon pinta-ala pystyisi imemään kaikki hulevedet.
Minkälaisia viheralueita Helsingissä tulisi säilyttää?
— Viheralueet ovat merkittäviä ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Kun menee metsään kävelemään, stressi ja verenpaine laskevat, mutta monimuotoisella ympäristöllä on myös muita vaikutuksia. Eräässä tutkimuksessa vietiin metsämaata päiväkodin pihalle, jossa oli aiemmin vain hiekkaa ja soraa. Tutkimuksen aikana lasten sairauspoissaolot vähenivät puoleen.
Lapsista puheen ollen: huolehtivatko tulevaisuuden urbaanit asukkaat luonnosta, jos he ovat kasvaneet kaupungin keskellä?
— Keski-Euroopassa on tutkittu, että lapsuuden luontokokemuksilla on tärkeä rooli siinä, miten ympäristöystävällisesti aikuisena käyttäytyy. Suomessa kasvissyönti ja ekologinen käyttäytyminen on suosittua urbaanien nuorten keskuudessa, joten olisi kiinnostavaa tietää, mitkä heidän taustansa ovat.
Not in my backyard -ajattelussa oma lähikortteli halutaan säilyttää ennallaan. Miksi puskaa puolustaessaan saa heti kuulla nimby-haukut?
— Nimby-nimittelyä käytetään myös hyviä asioita puolustavien asukkaiden vastarinnan murtamiseen, mikä on surullista. Kyllä sen ymmärtää, että itselle tärkeää luontoaluetta haluaa puolustaa.
Miten ilmastonmuutos vaikuttaa Helsingin viheralueisiin?
— Sitä ei voi vielä sanoa varmuudella, mutta viheralueet joutuvat kyllä koetukselle. Kun Etelä-Saksassa ei tänä kesänä satanut useampaan kuukauteen, puistot muuttuivat ruskeiksi, eivätkä ihmiset enää viettäneet aikaa puistoissa.
— En usko, että pikkuruiset puistot pystyvät Helsingissä hallitsemaan runsaita talvisateita tai pitkiä helteitä. Metsien kyky imeä vettä ja puskuroida ilmastonmuutosta on huomattavasti parempi.
Artikkeli on julkaistu Tohtorin hatusta -palstalla Yliopisto-lehdessä Y/09/18.