Tulokset ilmenevät Helsingin yliopiston ja englantilaisen Anglia Ruskin Universityn yhteistutkimushankkeesta Reciprocal Encounters – Young Adults Leaving Care.
Sijaishuollossa olleet nuoret haastattelivat joko sijaisperheessä tai jossakin lastensuojelulaitoksessa asuneita vertaisiaan. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti miten nuoret arvioivat lapsi- ja perhekohtaisten lastensuojelupalveluiden tukevan tai estävän heidän arkielämänsä pysyvyyttä.
Tuloksista ilmenee, että sijaishuollosta itsenäistyvät nuoret tarvitsevat yksilöllisesti sekä muiden ihmisten tukea ja välittämistä ja riittävää vapautta seurata omia tavoitteitaan ja toiveitaan.
– Koulutus, työ, harjoittelu tai muu nuorelle mielekäs toiminta yhdessä riittävien tulojen kanssa takaavat nuoren arkielämän pysyvyyttä silloin kun nuori itsenäistyy sijaishuollosta, sanoo sosiaalityön professori Maritta Törrönen Helsingin yliopistosta.
Tutkimuksen mukaan nuorelle on annettava mahdollisuus kiintyä tiettyyn yhteisöön, joka välittää hänestä ja myös nuori haluaa toimia tämän yhteisön eteen tai sen puolesta.
– Ihmissuhteiden jatkuvuus mahdollistaa sen, että tulee tutuksi ja läheiseksi joidenkin ihmisten kanssa ja voi jakaa heidän kanssaan myönteisiä kokemuksia ja muistoja. Nämä myönteiset kokemukset liittyvät yleensä tiettyihin paikkoihin, joissa nuoret tuntevat olevansa kuin kotonaan, Törrönen sanoo.
Suurin osa tuntee voivansa hyvin
Haastateltujen nuorten kokemukset hyvinvoinnistaan ja itsenäistymisestään vaihtelevat suuresti. Haastattelut paljastavat, että noin 60 prosenttia nuorista kokevat voivansa hyvin, 30 prosenttia kohtuullisesti ja 10 prosenttia huonosti.
Tutkimusraportissa tuodaan esille epäkohtia, jotka edellyttävät muutoksia tukeakseen nuoren arjen sujuvuutta. Osa haastatelluista nuorista kokee voivansa hyvin ja tuntee tulleensa oikeudenmukaisesti kohdelluksi.
– Koskettavinta on kuulla joidenkin nuorten lohduttomasta yksinäisyydestä ja tulevaisuuden näköalattomuudesta, mikä antaa hyvät perusteet kehittää sosiaalityötä edelleen sen tärkeässä tehtävässä, Törrönen kertoo.
Lastensuojelutyö voi hyötyä yhteisöllisestä orientaatiosta
Tutkimuksen mukaan tulevaisuuden sosiaalityö voi ottaa oppia Suomessa ja Englannissa sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten kokemuksista. Nuorten vastavuoroisen emotionaalisen osallisuuden tukeminen edellyttää ensinnäkin lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelutyön orientaation uudistamista, toiseksi nuorten psykososiaalisen tuen vahvistamista ja kolmanneksi vaiheittaisen itsenäistymisen mahdollistamista.
– Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelutyö voi hyötyä yhteisöllisestä orientaatiosta, joka perustuu kokonaisvaltaiseen hyvinvointikäsitykseen ja ymmärrykseen pitkäaikaisista sosiaalisista suhdeverkostoista, Törrönen sanoo.
Nuorten koulutus, työllistyminen, merkityksellinen toiminta ja riittävä toimeentulo ovat merkittäviä arkielämän tasapainolle.
– Myös henkisen hyvinvoinnin tukeminen ja erityispalvelujen tarjoaminen on tärkeää, erityisesti silloin kun nuoren mielenterveys tai hänen päihteidenkäyttönsä vaikeuttaa tavanomaista arkea, Törrönen toteaa.
Tutkimushanke on toteutettu yhteis- ja toimintatutkimuksena. Sijaishuollosta itsenäistyneitä 17–32-vuotiaita nuoria (n = 74) ovat haastatelleet toiset nuoret, jotka ovat myös itsenäistyneet sijaishuollosta. Haastattelut on toteutettu Englannissa vuosina 2016–2018 (24 haastattelua) ja Suomessa vuosina 2011–2012 (50 haastattelua).
Tuoreeseen tutkimusraporttiin on nuorten kokemusten pohjalta kerätty suosituksia miten tulevaisuuden sosiaalityötä voidaan kehittää sijaishuollosta itsenäistymässä olevien nuorten kanssa.
Lisätiedot:
Maritta Törrönen
Puh. 050-4151627
maritta.l.torronen@helsinki.fi