Helsinki Summer Schoolissa oppii huumorista, populismista ja 18 muusta aiheesta.

Niin Helsingin yliopistolaisille kuin muillekin opiskelijoille tarjotaan elokuussa kokonaisuuksia, joita ei tutkintovaatimusten mukaisesta kurssitarjonnasta löydy.

Erityisesti kansainvälisille opiskelijoille suunnatut Helsinki Summer Schoolin intensiiviset opintojaksot vaihtelevat ympäristöetiikasta Kiinan lainsäädäntöön. Kursseja on muun muassa globalisaation ja uskon suhteesta, historiallisista peleistä sekä hyvinvointikaupungista.

Kesä antaa mahdollisuuksia

Marianna Vivitsou, tutkija ja 21st digital century storytelling -kurssin koordinaattori, sanoo, että hänkin innostui monesta vaihtoehdosta – muustakin kuin omasta kurssistaan.

– Helsinki Summer School on erinomainen paikka esitellä uusia kokonaisuuksia ja tehdä muutakin kuin tutkintoon kuuluvia opintoja.

– Kesällä voi tarjota laajempia kokonaisuuksia ja nostaa erilaisia tutkimuskysymyksiä kuin tutkintorakenteiden puitteissa, myötäilee Halil Gürhanli, Populism in Europe and Beyond -kurssin vetäjä.

Kumpikin on mukana Helsinki Summer Schoolissa ensimmäistä kertaa.

Kurssi hevistä, toinen huumorista

Jo ennakkoon kiinnostusta on herättänyt metallimusiikkia käsittelevä Heavy Metal Music in Contemporary History and Society, jota vetää tohtorikoulutettava ja heavymuusikko Paolo Ribaldini. Hän lähestyy aihetta musiikintutkimuksen, sosiologian, semiotiikan ja filosofiankin kautta.

Kurssilaiset perehtyvät metallimusiikin historiaan ja yhteisöön, mutta tekevät paljon muutakin.

Ribaldinin mukaan kurssilla kuunnellaan paljon näytteitä ja käydään myös keikoilla.

Vierailijoiksi tulevat muun muassa Tarja Turunen ja W.A.S.P:n kitaristi Douglas Lucek.  

Kuvataan tarina, perustetaan puolue

Muutenkin opiskelumenetelmät poikkeavat tutkintokursseista.

Helsinki Summer Schooliin osallistuneen Sara Haapasen mukaan elokuun intensiivikurssi on yhdistelmä vakavaa opiskelua ja kesäistä rentoutta. Opintoviikkoihin kuuluu vapaa-ajan aktiviteetteja, juhlia ja luennoista ryhmätehtäviin vaihtelevia kurssisisältöjä.

Ainakin Vivitsoun ja Gürhanlin kursseilta löytyy lukemiston ohella paljon tekemistä videon kuvaamisesta tarinankerrontaelementtien etsimiseen ja kuvitteellisen puolueen perustamiseen.

– Yhtenä vuonna opiskelijani keksivät antipaperipuolueen, Gürhanli kertoo. – He tekivät hyvin jäsennellyn perustelun, miksi paperia ei enää tulisi käyttää lainkaan.

Muutenkin opintoihin kuuluu ohjelmaa, jota ei tavallisiin kursseihin noin vain mahdutettaisi. Gürhanlin kurssille on esimerkiksi tulossa puhujiksi ammattipoliitikkoja.

Tunnelma vetää

Helsinki Summer School on tietysti opiskelua, mutta siitä voi irrota muutakin kuin tieteellisiä referenssejä.

Gürhanli toivoo, että opiskelijoista kehkeytyy vähintäänkin parempia baari- ja joulupöytäväittelijöitä populismista puhuttaessa. Vivitsou haluaisi, että opiskelijat pystyisivät jatkossa tuottamaan vaikuttavia sisältöjä ja hahmottamaan vaikuttamisen keinoja.

– Toivon, että kurssilaiset myös verkostoituvat, Vivitsou miettii. Hänen visioissaan digitaalisesta kerronnasta kiinnostuneista muodostuu kurssin myötä kokonainen yhteisö – ja niin voi hyvin käydäkin.

– Helsinki Summer Schoolin ilmapiirissä on jotain erityistä. Ehkä se johtuu siitä, että meitä opiskelijoita on niin monesta paikasta, kaikki ovat mukana vapaaehtoisesti eikä kukaan tunne toisia ennalta, Haapanen muistelee.

Hänelle kurssi oli kokemus, jollaista ei muualta saa. Vielä kahden vuoden jälkeenkin Haapasella on tallella ensimmäisenä päivänä jaettu nimilappu sekä palapelin palanen.

– Viimeisessä kokoontumisessa meidän piti yhdistää paloista Suomen kartta, jotta näkisimme, kenelle kuului viereinen pala, mutta en raaskinut luopua omastani.

Haapasen palassa lukee Korvatunturi.