Sukupuuttojen tai eliölajien alueellisen häviämisen vastaisessa työssä suojelualueet ovat ensiarvoisen tärkeä keino.
Suojelun tavoitteista puhutaan usein valtioiden mittakaavassa ja kansainväliset suosituksetkin koskevat maita, vaikka lajit eivät tunne rajoja. Suojelussa tulisikin Helsingin yliopiston tutkijoiden mukaan panostaa nykyistä paljon reippaammin kansainväliseen yhteistyöhön.
– Tutkimus on osoittanut kansallisen tason päätösten tehottomuuden maailmanlaajuisissa suojelukysymyksissä, geoinformatiikan apulaisprofessori Tuuli Toivonen kertoo.
Toivonen ja hänen kollegansa biotieteiden laitoksella, Enrico Di Minin, julkaisivat aiheesta Bioscience-lehdessä vapaasti luettavissa olevan artikkelin Global protected area expansion: creating more than paper parks.
Lisää tietoa levinneisyyksistä
Kansainvälisessä yhteistyössä riittää kehitettävää yhtä lailla aineistonkeruussa, suojelusuunnittelussa kuin suojelualueiden hoidossa, Toivonen luettelee. Eliölajit hupenevat huolestuttavaa vauhtia, joten tiiviimmällä yhteistyöllä on kiire.
Suojelubiologi Di Mininillä on suosituksia kiireellisyyslistan kärkeen.
‒ Kasvi- tai hyönteislajien maailmanlaajuisia levinneisyyksiä koskevia tietovarantoja täytyy kehittää.
Moni suojelualue on olemassa vain paperilla
Di Mininin mukaan nykyinen suojelualueverkko kattaa paljon alueita, joiden arvo luonnon monimuotoisuuden kannalta on kyseenalainen. Toisaalta monia tärkeitä alueita jää suojelun ulkopuolelle.
Suojelusopimuksetkaan eivät yksin takaa mitään. Suojelualueiden hoitoon on monilla alueilla varatta riittämättömästi resursseja, joten suojelualueet ovat olemassa vain paperilla.
‒ Kansainvälisen yhteisön tulisi edellyttää uusien suojelualueiden tunnistamista valtiorajoista riippumatta alueilta, joilla suurimmat luontoarvot sijaitsevat. Lisäksi olisi myös varmistettava, että perustettavien suojelualueiden hoitoon on käytettävissä riittävästi resursseja, Di Minin sanoo.
Kansainvälinen yhteisö on asettanut tavoitteeksi, että suojelualueita laajennettaisiin nykyisestä 11 maapinta-alaprosentista 17 prosenttiin.
Global protected area expansion: creating more than paper parks -artikkeli