Helsingin yliopisto sai vuonna 1965 lahjoituksen: anatomiaa esittelevän puhuvan lehmän. Lehmä on valmistettu muovista, ja sen läpinäkyvän ihon alta kuultavat verisuonet, sisälmykset ja luut. Yliopisto sai lehmälahjoituksen Valiolta.
Heidiksi nimetty itäsaksalainen lehmä sisälsi aikansa hienointa tekniikkaa, sillä sen sisuskaluja pystyi valaisemaan yksitellen nappeja painamalla. Heidin mukana tuli myös saksankielinen esittelynauha, joka käännettiin suomeksi.
Heidi on yksi Dresdenissä sijaitsevan Saksan hygieniamuseon tuotoksista, joita kutsutaan lasifiguureiksi, vaikka ne eivät olekaan lasia. Sarjaan kuuluvat myös lasiset mies, nainen ja hevonen. Ensimmäinen niistä, lasinen mies, valmistettiin 1930-luvulla. Se on nyt Hygieniamuseon rasismista kertovassa näyttelyssä. Natsit käyttivät hahmoa kertoakseen tarinaansa ihanteellisesta ihmisestä.
1960-luvulla DDR valjasti lasifiguurit kansanterveystyöhön.
— Lasifiguureja käytettiin terveysvalistuksessa. Kaikki entisen DDR:n alueella asuvat ihmiset tietävät niistä, kemian tutkija Benjamin Kemper kertoo.
Hygieniamuseossa työskentelevä Kemper vieraili marraskuussa Viikin kampuksella tutustumassa Heidin nykykuntoon. Lasifiguureilla on nimittäin ongelma: niiden valmistusmateriaali hapertuu ja kutistuu iän myötä.
Kemper kuuluu konservointiryhmään, jonka tehtävänä on selvittää, miten lasifiguureja voi korjata, jotta niitä voi äimistellä myös tulevaisuudessa.