Wickström on osoittanut, miten solut aistivat ympäröivän maailman fyysisiä voimia. Solut tuntevat esimerkiksi painetta ja venytystä ja välittävät nämä viestit solun tumaan, jossa DNA sijaitsee. DNA:ssa fyysiset voimat voivat kytkeä geenejä päälle tai pois.
Ennen Wickströmin tutkimuslöytöjä monet tutkijat ajattelivat, että soluja ohjaavat lähinnä geenit ja naapurisolujen kemialliset viestit. Wickströmin työ on osoittanut, että myös fyysinen ympäristö vaikuttaa siihen, miten kudokset kehittyvät, vanhenevat ja paranevat vammojen jälkeen.
– Muistan ajatelleeni, että jos tämä pitää paikkansa, kyse on jostain todella uudesta, Wickström kertoo.
Merkitystä syövän ja arpeutumisen hoidossa
Löydöllä on merkitystä etenkin fibroosin eli arpeutumissairauksien kannalta. Näissä sairauksissa ihon, keuhkojen tai munuaisten kudos arpeutuu. Solujen fyysinen ympäristö muuttuu voimakkaasti myös syövässä, kun kasvain jäykistää ympäröivää kudosta.
Palkintorahalla Wickström aikoo tutkia, jääkö soluihin eräänlainen muisti vammoista ja rasituksesta. Hän epäilee, että sairauden aiheuttamat muutokset voivat lukita solut haitalliseen tilaan vielä senkin jälkeen, kun alkuperäinen vamma on parantunut. Ymmärrys tästä voisi auttaa estämään haitallista arpeutumista ja parantamaan pitkittyneitä haavoja.
Wickström työskentelee tutkimusjohtajana Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja johtajana Max Planck -instituutissa Saksan Münsterissä. Hän on valmistunut lääkäriksi Helsingin yliopistosta, jossa hän on myös väitellyt tohtoriksi vuonna 2004.
Körber-palkinto
Körber European Science Prize on yksi maailman arvostetuimmista tiedepalkinnoista. Körber-säätiö on jakanut sen vuodesta 1985 lähtien vuosittain merkittävästä tieteellisestä läpimurrosta Euroopassa. Kahdeksan palkitun tutkijan ura on myöhemmin johtanut Nobel-palkintoon. Sara Wickström saa palkinnon 18. syyskuuta 2026 Hampurin raatihuoneella.