Miten torjunta-aineet vaikuttavat pölyttäjiin? Täsmällistä vastausta ei tiedä kukaan, sillä aihetta on tutkittu vähän.
— Erityisen vähän tietoa on luonnonvaraisista pölyttäjistä, jotka ovat minusta keskeinen suojeltava ryhmä. Tarhamehiläisellä kun on ihminen, joka pitää siitä huolta: sen selviytymisen lähtökohdat ovat paremmat, tohtorikoulutettava Lotta Kaila vertaa.
Kaila päätti ryhtyä tutkimaan torjunta-aineiden vaikutuksia pölyttäjiin työskennellessään Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa ja hankkiessaan tietoa siitä, olivatko tietyt mehiläispesät tuhoutuneet torjunta-aineiden vuoksi.
— Tiedon puute vei minut tutkijaksi.
Kylvä kukkia!
Kuinka paljon pölyttäjät ylipäätään altistuvat torjunta-aineille Suomessa? Tätä tutkiakseen Kaila pystytti kesällä tarhamehiläis- ja kimalaispesät Jokioisiin, Luonnonvarakeskuksen rapsipellon laidalle.
Kokeissaan hän selvittää muun muassa sitä, vaikuttavatko torjunta-aineet kimalaisten oppimiskykyyn, kuten taitoon löytää hyvät ruokakasvit. Kaila antaa kimalaisille kukkia esittäviltä lapuilta joko sokeriliuosta tai karvasta ainetta. Sitten hän altistaa hyönteiset torjunta-aineille nähdäkseen, vaikuttavatko kemikaalit niiden aivojen toimintaan. Oppivatko ne entistä huonommin, miltä kukalta saa mettä?
Monimuotoisuuden vähentymisen takia pölyttäjillä on entistä niukemmin ruokaa tarjolla. Kun torjunta-aineet voivat lisäksi heijastua mehiläisten kykyyn löytää ravintoa, kerrannaisvaikutukset voivat olla suuret. Kaila rohkaiseekin maanviljelijöitä kylvämään kukkia. Monimuotoisuuden lisääminen auttaa pörriäisiä.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2020.