Helsingin ja Turun yliopistojen tutkijat ovat mallintaneet liito-oravan esiintymistä Etelä- ja Keski-Suomessa. He käyttivät perustana vuosina 2003–2005 tehdyn kansallisen liito-oravakartoituksen esiintymistietoja, ja muuttivat ennusteen nykyhetkeen metsänhakkuutietojen avulla.
Juuri julkaistuihin, solukooltaan 250 x 250 metriä oleviin karttoihin on vapaa pääsy, ja ne kattavat koko Etelä- ja Keski-Suomen aina Kajaanin korkeudelle asti.
Miten talvilämpötila vaikuttaa?
Tutkijat eivät vielä tiedä, mitkä mekanismit kytkevät liito-oravan runsauden talvilämpötilaan. Aikaisempien tutkimusten perusteella on tiedetty, että liito-orava viihtyy peltojen reunametsissä. Maanviljely on Suomessa puolestaan keskittynyt rannikon läheisyyteen osin juuri edullisemman ilmaston vuoksi.
Ilmasto vaikuttaa kuitenkin metsien rakenteeseen ja puihin sekä pellonreunoilla että ydinmetsässä. Sen vuoksi sillä on todennäköisesti merkitystä myös liito-oravan ravinnon saatavuuteen ja tarjolla oleviin pesäpaikkoihin.
– On myös mahdollista, että ravinnon saatavuus rajoittaa esiintymistä ensiksi siellä, missä kylmyys lisää eniten eläinten energian tarvetta. Voi siis olla, että laji selvityisi siksi paremmin leudompien alueiden talousmetsissä kuin Pohjois- ja Itä-Suomen talousmetsissä, pohtii tutkija Maarit Jokinen Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.
Liito-oravan suojelua toteutetaan nykyisellään säästämällä tiedossa olevat pesäpaikat hakkuilta. Tämän suojelutavan tehokkuus on osoittautunut heikoksi, koska vain pieni osa lajin pesäpaikoista tunnetaan. Hakkuiden vuoksi elinpiirit voivat myös heikentyä elinkelvottomiksi, vaikka itse pesäpaikka säästyisikin.
Nyt julkaistu tutkimus auttaa pesäpaikkojen etsimisessä, mutta se osoittaa samalla, että maisema- ja aluetason tekijät ovat lajille tärkeitä.
– Löydettyjen pesäpaikkojen säästäminen ei ole riittävä suojelukeino. Lajille tärkeiden ravinto- ja kolopuiden määrää tulisi lisätä kaikissa talousmetsissä liito-oravan asuttamilla seuduilla. Suojelutoimia tarvitaan myös Länsi-Suomessa, sillä lajin esiintyminen on vähentynyt voimakkaasti sielläkin, toteaa Maarit Jokinen.
Esiintymisennustekarttaa voivat käyttää esimerkiksi alueelliset luonnonsuojelu- ja metsäviranomaiset.
– Lisäksi sitä voidaan käyttää kannanseurannan suunnittelussa ja lajin uhanalaisuusarvioinnin apuna, kertoo intendentti Jari Valkama Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Artikkeli:
Maarit Jokinen, Ilpo Hanski, Elina Numminen, Jari Valkama ja Esa Selonen. Promoting species protection with predictive modelling: Effects of habitat, predators and climate on the occurrence of the Siberian flying squirrel. Biological Conservation. https://doi.org/10.1016/j.biocon.2018.12.008