Pelokkuus on yleisimpiä koirilla esiintyviä käytöshäiriöitä. Tunteena pelko on normaali ja elintärkeä reaktio, joka auttaa yksilöä selviämään uhkaavista tilanteista. Pelokkuudesta puhutaan käytöshäiriönä silloin, kun pelko on liiallista ja häiritsee koiran elämää. Liiallinen pelko voi haitata merkittävästi koiran hyvinvointia, ja sen tiedetään myös heikentävän koiran ja omistajan välistä suhdetta.
Koirien sosiaalinen pelko liittyy erityisesti vieraiden ihmisten ja koirien pelkoon. Helsingin yliopistossa kartoitettiin sosiaaliselle pelolle altistavia riskitekijöitä lähes 6 000 koiraa koskevien tietojen avulla. Aineisto oli poimittu suuremmasta, lähes 14 000 koiraa koskevasta käyttäytymiskyselystä.
Kyselytutkimuksen perusteella pennun puutteellinen totuttaminen erilaisiin tilanteisiin ja ärsykkeisiin oli voimakkaimmin yhteydessä sosiaaliseen pelokkuuteen. Myös elinympäristö näyttäisi vaikuttavan, sillä kaupungeissa asuvat koirat osoittautuivat pelokkaammiksi kuin maaseudun koirat.
– Tätä ei olekaan aiemmin tutkittu koirilla. Sen sijaan tiedetään, että ihmisten mielenterveyden ongelmat ovat yleisempiä kaupungissa kuin maaseudulla. Jatkoselvityksiä tarvitaan kuitenkin lisää, ennen kuin elinympäristöön liittyvistä syy-seuraussuhteista voidaan sanoa enempää, kertoo tutkijatohtori Jenni Puurunen Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.
Jo aiempia tutkimuksia tukien sosiaalinen pelokkuus osoittautui olevan muita yleisempää steriloiduilla nartuilla ja pienikokoisilla koirilla.
Koon ja sukupuolen lisäksi myös liikunta liittyy pelokkuuteen. Pelokkaat koirat liikkuivat rohkeita vähemmän, ja niiden kanssa harrastettiin merkittävästi harvemmin. Professori Hannes Lohi Helsingin yliopistosta pohtii, onko kyseessä syy vai seuraus.
– Liikunnalla ja virikkeillä on aiemminkin havaittu myönteinen vaikutus käyttäytymiseen – sekä koirilla että ihmisillä. Pelokkaiden koirien vähäisempi aktiivisuus voi tietysti johtua myös siitä, että koiran stressaantuminen tietyistä tilanteista voi vähentää omistajan halukkuutta altistaa koiraansa niille. Pelokkaiden koirien kanssa ei ehkä yksinkertaisesti vain liikuta ja harrasteta niin paljon, Hannes Lohi sanoo.
Espanjanvesikoira ja sheltti arimmat, vehnäterrieri rohkeimpien joukossa
Tutkimuksessa havaittiin myös merkittäviä eroja koirarotujen välillä. Espanjanvesikoira ja shetlanninlammaskoira osoittivat eniten sosiaalista pelkoa, kun taas vehnäterrieri oli yksi rohkeimmista roduista. Myös cairnterrieri ja welsh corgi pembroke osoittivat vain vähän pelkoa toisia koiria kohtaan.
– Erot eri rotujen välillä vahvistavat näkemystä siitä, että geenit vaikuttavat osaltaan pelokkuuteen samoin kuin moniin muihin mielenterveysongelmiin. Tämä kannustaa meitä jatkotutkimuksiin etenkin perinnöllisyyden osalta. Kaiken kaikkiaan tämä tutkimus antaa meille työkaluja parhaan ystävämme hyvinvoinnin parantamiseksi: monipuolinen pentuajan sosiaalistaminen, aktiivinen elämä ja huolella tehdyt jalostusvalinnat voivat vähentää sosiaalista pelokkuutta merkittävästi, Hannes Lohi summaa.
_________________
Tutkimus on osa laajempaa akatemiahanketta. Professori Lohen ryhmässä selvitetään koirien käyttäytymisen epidemiologiaa, ympäristö- ja perintötekijöitä sekä aineenvaihdunnallisia muutoksia.
Professori Hannes Lohen tutkimusryhmä toimii Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä ja lääketieteellisessä tiedekunnassa sekä Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa. Tätä tutkimusta ovat tukeneet mm. Suomen Akatemia (308887), ERCStG, ERA-NET NEURON ja Jane ja Aatos Erkon Säätiö.
Artikkeli:
Puurunen J., Hakanen E., Salonen M.K., Mikkola S., Sulkama S., Araujo C., Lohi H. (2020) Inadequate socialisation, inactivity, and urban living environment are associated with social fearfulness in pet dog. Scientific Reports, DOI: 10.1038/s41598-020-60546-w