Hannu Rita (1951–2018) in memoriam

Dosentti, yliopistonlehtori Hannu Rita vaikutti merkittävästi monien tutkijoiden tieteellisen ajattelun kehittämiseen sekä Helsingin yliopistossa että muissa tutkijayhteisöissä.
Hannu Rita 1997

Filosofian tohtori, dosentti, yliopistonlehtori Hannu Rita kuoli Helsingissä 9. kesäkuuta nopeasti edenneeseen sairauteen. Hän oli syntynyt Rautjärvellä 16. heinäkuuta 1951.

Dosentti Hannu Rita työskenteli Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, mutta opetti useissa muissakin tiedekunnissa ja vaikutti merkittävästi monien tutkijoiden tieteellisen ajattelun kehittämiseen. Hän työskenteli myös muissa tutkijayhteisöissä, kuten Suomen ympäristökeskuksessa.

Hannu Ritalla oli hyvin vahva tilastollisten menetelmien käytön tuntemus; hyvin monet tutkijat tuntevat jo 1980-luvun lopulta Biometria-oppikirjan, jossa Hannu oli tekijänä. Hänellä oli hyvä empiirisen tutkimuksen metodologian hallinta, mikä oli arvokasta soveltaville maatalous- ja metsätieteiden sekä ravitsemustieteen koulutus- ja tutkimusaloille.

Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa Rita osallistui tutkimukseen kaikilla aloilla; maataloustieteet, metsätieteet, ravitsemustieteet ja ympäristötieteet. Hänen mielenkiintonsa meni näitäkin laajoja aloja pidemmälle. Hannu Rita konsultoi hyvin monia aloja ja oli mukana tutkimuksen menetelmien ja otannan suunnittelussa, analyyseissä ja tulkinnassa. Tulosten tulkinta – mitä olemme löytäneet vai olemmeko ollenkaan – olikin yksi hänen mielivaiheitaan tutkimuksessa.

Hannu Ritan tilastollisten menetelmien soveltamisen laajuutta kuvaavat teemat, joissa hän oli mukana: metsä- ja maatalousmaahan liittyvät monet kysymykset, erityisesti otantamenetelmät, koska maassa vaihtelu on hyvin suurta; maatalouden ravinnepäästöt; laajasti monet kasviekologiset kysymykset, ei vain puista, vaan niin monista kasvilajeista ja niiden toiminnasta ja sopeutumisesta; monet perunan tauteihin liittyvät tutkimukset ja niiden jatkona perunan makututkimukset; ihmisen ravintotutkimukset koskien esimerkiksi D-vitamiinia ja sen imeytymistä, luukatoa, ravinnon imeytymistä ja ravintokuitujen merkitystä; eläintieteen alalla koirien elinten tutkimusmenetelmät; riistaeläintieteessä petojen saalistuskäyttäytyminen tai eläkerahastojen vastuullinen sijoittaminen.

Hannu Rita teki tutkimusta laajassa verkostossa ja toteutti ajatusta, että merkittävä toiminta ja saavutukset tapahtuvat yhteistyössä eivätkä itseriittoisessa toiminnassa. Hannulla oli runsas 70 kappaletta tieteellisiä julkaisuja todella laajalta alalta. Hän ei tehnyt tutkimusta vain kasvavan ansioluettelonsa ehdoilla.

Hannu pystyi toimimaan hyvin monialaisesti, ja hänellä oli eri tieteenalojen tutkimusongelmien ja tutkimusperinteen hyvä tuntemus. Hannu itse kuvasi työtään: "Abstraktien metodologisten periaatteiden ja tilastollisten mallien avaaminen käyttäjälle ymmärrettävään ja konkreettiseen muotoon vaatii eri tieteenalojen kielen hallintaa."  Hannu auttoi tutkijoita ja opiskelijoita myös siinä, miten tieteellinen argumentointi ja päättely puetaan hyvän kirjallisen ilmaisun muotoihin.
Viime vuosina hän kirjoitti tutkimuksen metodologiasta esseekokoelmaa, joka on julkaisemisen arvoinen.
 
Hannu Rita osallistui laajasti ja sydämellään tutkimuksen opettamiseen ja kehittämiseen.
Hän suhtautui opiskelijoihin ja heidän tyhmimpiinkin kysymyksiinsä kärsivällisesti ja auttavaisesti.
Hän vaikutti etenkin jatko-opiskelijoiden menetelmävalintoihin luennoillaan, harjoituksissa, pienryhmätyöskentelyssä, henkilökohtaisessa ohjauksessa, kirjoituskursseilla ja tutkimusmetodologian opinto- ja lukupiireissä.

Hannu Ritalla oli työhuoneessaan runsaasti seinälle liimattuja ajatuksia ja johtopäätöksiä hänen ohjaustyönsä varrelta. Hän oli kehittyvästi kriittisempi tilastotieteen yksinkertaistamista kohtaan ja siihen, että johtopäätökset riippuvat vain sopivista tilastotieteellisiä menetelmistä. Esimerkkinä Hannun yhden huoneentaulun sanat: ”Empiiristen tulosten merkitys on kyseenalainen, jos tehtyjen päätelmien luotettavuutta ei kyetä arvioimaan.”

Hannun asiantuntijuus oli hyvin laaja-alainen ja hänen poismenonsa jättääkin ison aukon tutkijayhteisöömme. Toisaalta, hän jätti meille arvokkaan perinnön, ja kunnioitamme hänen elämäntyötään. Hannun tekemä pitkäaikainen tutkijakoulutus on jäänyt elämään ja vaikuttamaan. Hän jätti uusille sukupolville sielun, muistin ja muistot.
 
Hannu Rita eli vahvasti tutkimus- ja opetustyönsä kautta, mutta piti tärkeänä myös yleissivistystä ja kulttuurin tuntemusta.  Häntä kiehtoivat Haanpään lisäksi Anton Tšehovin novellit ja näytelmät, joita hän katsoi aina uudelleen erikielisinä esityksinä. Musiikissa hän harrasti jousikvartettoja ja tunsi perusteellisesti Dmitri Shostakovitshin tuotannon. Hannu oli inspiroiva keskustelija, jonka kanssa filosofointia moni jää kaipaamaan.

Kirjoittajat ovat Hannu Ritan ystäviä ja työtovereita.

Lue lisää aiheesta: Elämäntieteet