Ääniarkuus, uusien tilanteiden pelko ja esimerkiksi liukkaiden pintojen ja korkeiden paikkojen arastelu ovat koirilla yleisiä käytöshäiriötä. Helsingin yliopistossa tehdyn, lähes 14 000 koiraa koskevan käyttäytymiskyselyn mukaan näihin ei-sosiaalisiin pelkoihin yhdistyy sekä koiran elinympäristöön, elämäntyyliin että sen rotuun liittyviä seikkoja.
Rohkeimmiksi osoittautuivat koirat, joiden kanssa harrastettiin ja treenattiin aktiivisesti.
– Liikunnan on huomattu vaikuttavan mielialaan myönteisesti sekä koirilla että ihmisillä. Sosiaalisina eläiminä koirat nauttivat omistajan kanssa tekemisestä. Toisaalta pelokkaita koiria ei välttämättä haluta altistaa koulutustilanteille, jotka stressaavat niitä. Tämä voi myös vähentää omistajan intoa harjoitella koiransa kanssa, kertoo tohtorikoulutettava Emma Hakanen Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.
Erityisesti pennun puutteellinen totuttaminen erilaisiin tilanteisiin ja uusiin ympäristöihin oli vahvasti yhteydessä pelokkuuteen, joka liittyy uusiin tilanteisiin, kävelyalustoihin sekä voimakkaisiin ääniin. Koiraseura taas vähensi tällaisen ei-sosiaalisen pelon ilmenemistä.
Ensikertalaisten koiranomistajien koirilla esiintyi enemmän ilotulisten pelkoa ja alusta-arkuutta. Eroja nähtiin myös maaseudun ja kaupunkien koirilla.
– Aiempi tutkimuksemme sosiaalisen pelon ympäristövaikutuksista havaitsi saman ilmiön, jossa kaupunkikoirat olivat pelokkaampia kuin maaseudulla elävät. Mielenkiintoista onkin, että myös ihmisten mielenterveyden ongelmat ovat yleisempiä kaupungissa kuin maaseudulla. On ehdottomasti mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe, miten elinympäristömme muokkaa meitä ja parasta ystäväämme, kertoo professori Hannes Lohi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä ja lääketieteellisestä tiedekunnasta.
Ei-sosiaalinen pelokkuus on yleisempää steriloiduilla nartuilla ja pienikokoisilla koirilla. Tätä tukevat myös aiemmat tutkimukset. Liukkaan tai muuten oudon alustan arastelu oli myös yhteydessä koiran pelokkaaseen luonteeseen ylipäänsä.
Rotuerot suuria
Tutkimuksessa havaittiin merkittäviä eroja koirarotujen välillä. Cairnterrieri oli yksi pelokkaimmista roduista, kun taas kiinanharjakoira kuului rohkeimpiin.
Rodun pelokkuudessa saattoi kuitenkin esiintyä vaihtelua erilaisten ei-sosiaalisten pelkojen välillä. Esimerkiksi welsh corgi pembroke -rodulla esiintyi paljon ääniarkuutta, mutta vähän alusta-arkuutta. Lapinporokoirilla, kääpiösnautsereilla, chihuahuoilla ja labradorinnoutajilla taas esiintyi paljon alusta-arkuutta, mutta vähän ääniarkuutta.
– Erot eri rotujen välillä vahvistavat näkemystä siitä, että pelokkuus on periytyvää. Jalostusvalinnoilla on siis väliä, vaikka tarkkoja periytymismekanismeja ei tunneta. Julkaisemamme tutkimus antaa kuitenkin koiranomistajille työkaluja ja vahvistusta aiempiin käsityksiin koiriensa hyvinvoinnin parantamiseksi. Monipuolinen pentuajan sosiaalistaminen ja aktiivinen elämäntyyli voivat vähentää sosiaalista ja ei-sosiaalista pelokkuutta merkittävästi, Hannes Lohi kiteyttää.
Tutkimus on osa laajempaa professori Lohen akatemiahanketta, jossa selvitetään koirien käyttäytymisen epidemiologiaa, ympäristö- ja perintötekijöitä sekä aineenvaihdunnallisia muutoksia. Tutkimusta ovat tukeneet osaltaan mm. Suomen Akatemia (308887), ERCStG, ERA-NET NEURON ja Jane ja Aatos Erkon Säätiö.
Viite:
Hakanen E, Mikkola S, Salonen M, Puurunen J, Sulkama S, Araujo C, Lohi H. Active and social life is associated with lower non-social fearfulness in pet dogs. Scientific Reports, 2020. DOI:10.1038/s41598-020-70722-7.