Vasta lakien soveltaminen käytäntöön täsmentää niiden merkityksen, sillä erilaiset tulkinnat vaikuttavat aina lainsäädännön sisältöön.
Joskus eriävät tuomioistuintulkinnat saattavat myös painostaa lainsäätäjää tekemään lakiin muutoksia. Näin on käynyt tietosuoja-asioissa EU-oikeudessa: Iät ajat voimassa ollut tietosuojadirektiivi jäi auttamattomasti vanhaksi, toteaa julkisoikeuden professori Susanna Lindroos-Hovinheimo Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta.
– Lainsäädäntöhankkeet EU:ssa ovat hitaita ja poliittisia, ja niiden taustalla vaikuttaa lukuisia eri intressiryhmiä. Kun EU:ssa ei saatu tarpeeksi nopeasti aikaan lainsäädäntömuutosta, unionin tuomioistuin pisti prosessiin vauhtia, Lindroos-Hovinheimo sanoo.
Tuomioistuimen tulkintakäytännöissä yksityisyyttä ja varsinkin tietosuojaa voimistettiin, ja tuloksena oli toukokuussa 2018 voimaan tullut tiukka tietosuojalaki. Tähän vaikutti viestintäteknologian nopea kehitys sekä esimerkiksi Edward Snowdenin myötä tunnetuksi tullut tietovuototapaus.
– Ensin reagoi unionin tuomioistuin, ja vasta sen jälkeen tuli voimaan tietosuoja-asetus, Lindroos-Hovinheimo taustoittaa. Tavallisesti parlamenttiedustajat säätävät ensin lait ja asetukset, joita tuomioistuimet sitten alkavat soveltaa.
Professori ei koe, että unionin tuomioistuin olisi halunnut astua tällä tavoin toimiessaan poliittisesti lainsäätäjän varpaille.
– Koska lainsäädäntöprosessi oli jäänyt laahaamaan, muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Kaikilla tuomioistuimilla on aina ratkaisupakko.
Tietosuojassa oikeus on yksilökeskeistä, mutta onko ihmiselämä sitä?
Lindroos-Hovinheimo on tutkimusryhmineen kiinnostunut yksityisyyden muodoista, joita oikeuskäytäntö heijastaa. Hankkeessa Reconfiguring Privacy – A Study of the Political Foundations of Privacy Regulation tarkastellaan erityisesti sitä, mikä yksityisyydessä on se arvo, jota suojellaan.
Filosofis-ideologisesti yksityisyyden suojelemisen taustalla vaikuttaa jo 1700-luvulta peräisin oleva ajattelumalli: länsimainen ja eurooppalainen oikeusajattelu on ihmis- ja perusoikeuksiin keskittyvää ja taustaltaan liberalistista, yksilön vapautta painottavaa.
– Mitä syvemmälle aihetta kaivaa, sitä perustavanlaatuisempaan oikeusfilosofiseen ongelmanasetteluun kuitenkin törmää. Tänä päivänä juristit joutuvat ottamaan muun muassa kantaa siihen, minkälaista elämää, kommunikointia tai yhdessäoloa ylipäätään pidetään arvokkaana ja missä rajoissa. Entä missä määrin olemme suojeltavissa puhtaasti yksilöinä, missä tapauksissa taas yhteisön jäseninä, Lindroos-Hovinheimo havainnollistaa.
Oikeuskäytännössä tulkinnat vaihtelevat paljon eri tuomistuimissa ja eri oikeudenaloihin liittyvissä kysymyksissä.
– Tietosuojakysymyksissä EU:n lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö ovat osanneet kehittää tekniset keinot ja välineet yksityisyyden suojelemiseen, mutta suojelemisen taustalla oleva yksilökeskeinen ihmiskäsitys oikeudessa on keinotekoinen, Lindroos-Hovinheimo sanoo.
Hänen mukaansa ne ongelmat, joita meillä on tietosuojan kanssa, aiheutuvat teknisistä laitteista ja alustoista, jotka lisäävät mahdollisuuksiamme kommunikoida, verkostoitua ja jakaa itseämme toisille – siis olla vähemmän yksityisiä.
– Mahdollisuus olla yhteyksissä enemmän ja uusilla tavoilla on näin ollen paradoksaalisesti aiheuttanut sen, että tuomioistuimet ja lainsäätäjät yrittävät ratkoa sitä, kuinka olla yksilönä suojattu.
Yksilön oikeudet voittavat tietosuojassa taloudelliset intressit
Vuonna 2018 voimaan tullut EU:n yleinen tietosuoja-asetus on laadittu Lindroos-Hovinheimon mukaan käytännössä sitä varten, että EU-oikeudessa löydettäisiin tasapaino perusoikeuksien ja taloudellisten intressien välille. Asetuksella on kaksi julkilausuttua tavoitetta: yhtäältä suojata ihmisten yksityisyyttä tietosuojan alueella, toisaalta taata tietojen vapaa liikkuvuus EU-alueella.
– Aika nopeasti huomaa, että nämä tavoitteet ovat monissa tilanteissa toisilleen vastakkaiset. Oikeuden käytännön tasolla ei ole mahdollista, että molemmat tavoitteista pystyisivät aina toteutumaan samanaikaisesti, Lindroos-Hovinheimo sanoo.
Tietosuoja-asetuksen tulkitsijoille ristiriita aiheuttaa päänvaivaa ja jättää asetuksen soveltamiseen paljon tulkinnanvaraa. Tällä hetkellä EU-tuomioistuimen tulkinnoissa yksilö on vahvoilla.
– Tähän mennessä suurin osa tapauksista on päättynyt yksilön tietosuojan voittoon taloudellisiin intresseihin sekä myös julkisoikeudellisiin viranomaisiin nähden.
– Ennakkotapauksia yksityisyyden suojan suhteesta viranomaistietojen keräämiseen ei tosin vielä ole paljon. Esimerkiksi kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä asioissa EU:n jäsenmaille on annettu tietosuojan suhteen eniten omaa täytäntöönpanovaltaa. Tällaisiin tapauksiin lukeutuvat muun muassa poliisi ja puolustusvoimat, Lindroos-Hovinheimo kertoo.
EU suojelee tiukalla tietosuojalainsäädännöllä omia sisämarkkinoitaan
Tällä hetkellä tietosuoja on Euroopassa korkeimmalla tasolla maailmassa. EU:ssa on tiukimmat säännöt ja myös mahdollisuus sakottaa tietosuojarikkomuksista.
EU:n tietosuojalainsäädännöllä voidaan tehokkaasti velvoittaa esimerkiksi monikansallisten teknologiayritysten ja verkkoalustojen kaltaiset henkilötietoja käsittelevät tahot turvaamaan
käyttäjärekistereissään olevien ihmisten yksityisyys ja henkilötietosuoja sekä edistämään internetin sujuvaa ja turvallista käyttöä mobiililaitteilla.
Eniten EU:ssa on rokotettu tietosuoja-asioissa kansainvälisiä tai yhdysvaltalaisia suuryrityksiä.
Syitä EU:n profiloitumiseen tietosuoja-asioissa Lindroos-Hovinheimo voi vain spekuloida. Hänen mukaansa kyse ei ole vain pyyteettömästä kansalaisten oikeuksien turvaamisesta. Oikeussosiologiselle lisätutkimukselle aiheesta olisi tilausta.
– Totta kai kyse on osittain taloudellisesta taistelusta. EU on taloudellinen yhteisö, joka yrittää vahvistua globaaleilla markkinoilla. Näillä markkinoilla data on avainasemassa, ja erityisesti se, että EU:n omat sisämarkkinat tiedonsiirrossa ovat vahvat ja suojatut.