Anna Kantosalo väittelee aiheesta Ihmisen ja tietokoneen välinen yhteisluovuus

12.7.2019
DI Anna Kantosalo väittelee tiistaina 13.8.2019 klo 12 aiheesta Ihmisen ja tietokoneen välinen yhteisluovuus. Väitöskirjatyö on osa Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osastolla ja Discovery-ryhmässä tehtävää tutkimusta.

DI Anna Kantosalo väittelee tiistaina 13.8.2019 klo 12 Helsingin yliopiston Exactum-rakennuksen auditoriossa CK112 (Pietari Kalmin katu, pohjakerros) aiheesta Human-Computer Co-Creativity - Designing, Evaluating and Modelling Computational Collaborators for Poetry Writing. Vastaväittäjänä toimii professori Mary Lou Maher (University of North Carolina at Charlotte, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Hannu Toivonen (Helsingin yliopisto). Väitöstilaisuus pidetään englanniksi.

Ihmisen ja tietokoneen välinen yhteisluovuus - runoja kirjoittavien yhteisluovien järjestelmien suunnittelu ja arviointi sekä yhteisluovan prosessin mallintaminen

Ihmisen ja tietokoneen välinen yhteisluovuus on tutkimusala, joka käsittelee ihmisten ja tekoälyagenttien välistä luovaa yhteistyötä. Tekoälyagenttien perustana toimivat uudet laskennallisen luovuuden metodit. Ne mahdollistavat pelkän luovien tehtävien automatisoinnin sijaan tasapainoisemman vastuunjaon ja vuorovaikutuksen ihmisen ja tekoälyagentin välillä. Tämä tarjoaa sekä ihmisille että laskennallisille agenteille uusia luovia mahdollisuuksia. Väitöskirja keskittyy erityisesti yhden ihmisen ja laskennallisesti luovan agentin yhteistyöhön. Väitöskirja koostuu viidestä erillisestä julkaisusta, ja siihen kuuluvissa tapaustutkimuksissa havainnoidaan lasten ja laskennalliseen kielelliseen luovuuteen perustuvan Runokone–nimisen laskennallisesti luovan agentin yhteistyötä.

Väitöskirjassa käsitellään ihmisen ja tietokoneen välisen yhteisluovuuden kolmea teemaa: yhteisluovien järjestelmien suunnittelua, niiden arviointia ja ihmisen ja tietokoneen välisen yhteisluovan prosessin mallinnusta. Teemojen tutkimiseen käytetään vuorovaikutussuunnittelun ja laskennallisen luovuuden menetelmiä. Vuorovaikutussuunnittelu tarjoaa käytännönläheisiä menetelmiä järjestelmien suunnitteluun ja arviointiin sekä erilaisia teoreettisia näkökulmia alalla vallitsevien suunnittelukäytäntöjen tarkasteluun. Laskennallisen luovuuden tutkimus puolestaan tarjoaa teoreettisen näkökulman yhteisluovien järjestelmien arviointiin ja yhteisluovuuden mallinnukseen. 

Ensimmäistä teemaa, yhteisluovien järjestelmien suunnittelua, käsitellään väitöskirjan julkaisussa I. Julkaisussa kuvataan yhteisluovien järjestelmien yleistä vuorovaikutussuunnitteluprosessia tapaustutkimuskatsauksen kautta, ja tarkastellaan Runokoneen suunnitteluprosessia. Tutkimuskatsaus osoittaa alan tutkijoiden usein valitsevan tutkimuksensa lähtökohdaksi käyttäjäkeskeisen suunnittelun. He kuitenkin noudattavat parhaita vuorovaikutussuunnittelun käytäntöjä vain löyhästi. Tiedeyhteisön sisällä tulisikin siksi parantaa erityisesti suunnittelupäätösten dokumentointia, iteratiivista suunnittelua ja varhaista käyttäjätestausta.

Toista teemaa, ihmisen ja koneen välisen yhteisluovuuden arviointia, tarkastellaan väitöksessä kahden tapaustutkimuksen kautta. Niistä ensimmäisessä keskitytään Runokoneen käytettävyyden arviointiin ja toisessa Runokoneen käyttäjien kokemusten arviointiin. Käytettävyyden arviointia on kuvattu tarkemmin julkaisussa II. Arviointi tuotti hyödyllistä palautetta järjestelmän jatkokehitystä varten. Julkaisuissa III ja IV tarkastellaan mittareita, joiden avulla voidaan arvioida tarkemmin käyttäjien käyttäjäkokemuksia erilaisissa yhteisluovan kirjoittamisen prosesseissa. Vuorovaikutussuunnittelun tutkimuksen ja käytännön suunnittelutyön tukemiseksi julkaisuissa paneudutaan erityisesti yhteisluovien järjestelmien arvioinnin käytännön ongelmiin. Näihin kuuluu esimerkiksi sopivien arviointitehtävien muodostaminen. 

Lopuksi väitöskirjassa käsitellään ihmisen ja koneen välisen yhteisluovuuden mallinnusta. Julkaisussa V tarkastellaan mallinnusta laskennallisen luovuuden näkökulmasta laajentamalla luovan haun paradigmaa yhteisluoviin järjestelmiin. Luovan haun paradigma kuvaa luomisprosessia sekä esteettisesti miellyttävien että luovaan kohdealaan sopivien artefaktien etsintänä hakuavaruudessa. Kuvatussa laajennuksessa painottuvat vuorovaikutussuunnittelun kannalta oleelliset ristiriitatilanteet, joiden ratkaisutavat vaikuttavat laskennallisesti luovien yhteistyökumppaneiden ominaisuuksiin.

Väitöskirjan saatavuus

Väitöskirjan elektroninen versio on saatavilla Helsingin yliopiston e-thesis-palvelussa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5337-1.

Painettuja väitöskirjoja voi tiedustella väittelijältä itseltään: anna.kantosalo@helsinki.fi.